Perjantaipostin aiheita tänään mm:
- Rännit puhtaiksi, turvallisesti. Myös siepparit.
- Talvisuojakehikot paikoilleen – itse suojat ei vielä
- Runkosuojat myös
- Vettä tulee – tarkkaillaan – filmataan ja fiksataan
- Myös pörriäiset rakastavat laiskaa haravoitsijaa
- Jouluruusu omasta pihasta jouluksi – onnistuu
- Jouluruusun tarina
- Amarylliksen sipuleilla 100 % takuu – helppo antaa
Hyvät huomenet täältä Puutarhalta
Onhan ollut venka viikko, siis lähinnä noiden ilmojen puolesta. Alkuviikosta pakkasta, toissa päivänä vettä ja myrskyä, eilen toistakymmentä lämmintä ja leppoisaa. Ja tänään näyttää tulevan sitten vettä melko lailla koko päivän. Huomenna näyttäisi kylmenevän ja sunnuntaina lisää. Kyllä nyt siis tarvitsee nuo viimeisetkin vesiastiat tyhjennellä, ettei tule vaurioita. Tosin eipä tuolla taida olla kuin tuo saappaanpesusaavi enää vedellä täytettynä. Muut on jo tyhjätty, irrotettu ja viety talvisäilytyksiin.
Pakkanen se puraisi näitä miljoonakellojakin alkuviikosta, mutta nyt kun katsoin niitä, niin eipä ne olleet siitä millänsäkään. Kuvan meinasin ottaa, mutta satoi siihen tahtiin, etten viitsinyt puhelinta esiin kaivaa tuolta sadetakin alta.
RÄNNIT PUHTAIKSI – VAROVASTI JA MIELELLÄÄN KAKSISTAAN. MYÖS SIEPPARIT KANNATTAA TARKISTAA
Minun pihapiirini saarnit, koivut ja vaahterat kun ovat lehtensä nyt tipauttaneet, niin putsailin rännitkin jo puhtaiksi. Ennen tuli keikuttua tikkailla paljonkin. Sen verran monta tapausta, kun lähipiirissä kävi, että tikkaat kaatui ja milloin meni olkapäitä, milloin solisluita poikki päätin hankkia tuollaisen pitkävartisen ränniputsarin. Ei tarvitse itse olla ”tilastoissa” mukana. Tuolla putsarilla kun saa suuremmat lehdet ja roskat pois kätevästi alhaalta käsin. Tikkaita tarvitsen korkeintaan, kun käyn rännin päähän lykätyt roskat tyhjentämässä pois. Tokihan tikkaillakin homma hoituu, mutta silloin olisi kyllä hyvä olla kaveri mukana, joka pitää huolen, ettei tikkaat kaadu. Ai niin, jos sinulla on rännissä sadeveden talteenotto systeemi, niin sen olen huomannut, että se kannattaa puhdistaa erikseen. Ainakin tuossa minun mallissani ”sieppaavaan” osaan kertyy kaikenlaista pikkuroskaa ja likaa, jolloin se ei kerää niin hyvin vettä. Nyt kun putsasin ne samalla, niin ovat sitten heti kesällä toimintakunnossa.
TALVI TULI POHJOISEEN HETKESSÄ, VOI TULLA MUUALLEKIN – RAKENNELLAAN TALVISUOJAKEHIKOT JO NYT PAIKOILLEEN
On kyllä venkaa katsella noita pohjoisen lumisia, suorastaan talvisia kuvia samoilta alueilta, missä itse olin reilu viikko sitten ihan kesäkelissä. Äkkiä se talvi tulee, kun on tullakseen. Tuon takia, ajattelin laitella pienten pensaiden suojaamiseen tarkoitettuja kehikoita jo nyt paikalleen. Kotamallinen kehikko on hyvä. Sen saa tehtyä helposti ( puut vaan maata vasten ja yläosa kiinni narulla) ja se ei hajoa lumen alla kovinkaan helpolla ja sen saa vielä tuulettamaan kätevästi yläosastaan kevään lämpiminä päivinä.
EI SUOJIA KUITENKAAN VIELÄ -ENEMPI HAITTAA KUIN HYÖTYÄ
Itse talvisuojia en kuitenkaan laita vielä. On ihan liian lämmintä ja kosteaa, jolloin niistä on enempi haittaa kuin hyötyä. Homeet ym. vain leviää suojien alla. En laita edes havuja vielä, vasta sitten kun maa on jäätynyt pinnaltaan kunnolla. Joinain lumitalvina en ole laittanut suojia ollenkaan, kun lumi on suojannut niin hyvin. Mutta joka vuosi olen kyllä varautunut.
JA NE RUNKOSUOJATHAN MEILLÄ OLIKIN JO PAIKALLAAN, EIKÖ VAIN?
Niistä meillä taisi ollakin puhetta jo jokunen viikko sitten, kun ensimmäisiä kylmiä alkoi tulla. Nyt ei ainakaan minulla ole vielä pitkäkorvat käyneet vierailulla, mutta kyllä ne yleensä tulee sitten samoihin aikoihin, kun yöpakkaset alkavat lisääntyä. Eikä noista runkosuojista mitään haittaa tosiaan ole vaikka ne laittaa hiukan ennemmin. Myöhemmin laitettuna niistä ei sitten enää apua olekaan… 😉
VETTÄ TULEE – TARKKAILLAAN JA FIKASTAAN JOS TARVETTA – PUHELIMEN KAMERASTA KÄTEVÄ APU
Nyt kun tätä vettä tuntuu tulevan, niin vaikka olen jo muutaman kerran katsellutkin, niin katson vielä istutuksia ym., että jääkö niihin vesi makaamaan vai ei. Jos jää, niin sitten kun poudittuu, käyn tekemässä asialle jotain. Joko lisää maata tai ojia. Kätevä tapa on tosiaan ollut tuo, että silloin kun sataa ja lainehtii, otan puhelimella joko kuvia tai videota. Poudalla on helppo tarkistaa kohdat ja laittaa ne kuntoon.
MYÖS PÖRRIÄISET TYKKÄÄ ”LAISKASTA” HARAVOIJASTA
Viime viikolla oli puhetta lehtien haravoinnista ja kerroin kuinka laiska olen nykyisin haravoimaan lehtiä. Tai ei se ole oikeastaan laiskuutta, vaan että haravoinnista kun on maaperälle enempi haittaa kuin hyötyä, niin miksi sitä sitten suotta tekisin. Ja toinen asia, että monet meille tärkeistä pölyttäjistä ja pörriäisistä talvehtii maanrajassa, ruohotuppaissa ym. joten penkkojen ja pihan reuna-alueiden liian siistinä pitäminen vie niiltä suotta talvehtimispaikkoja. En tarkoita, etteikö voisi olla siistiä, mutta yritän ajatella enemmän ja enemmän nykyään asioita myös muuten kuin näön vuoksi. Ja jos nyt vaikka muistelen omaa nuoruuttani ja pihapiirejä, niin vallan hienojahan ne oli, vaikkei silloin vielä ollut edes käsin työnnettävää ruohonleikkuria. Oli kumminkin kukkapenkkejä, hyötykasvimaa, marjapensaita, omenapuita, jne. ja pölyttäjiä riitti lähiniityiltä. Ehkä me olemme ottamassa hiukan askelia taaksepäin ja lähemmäs luontoa. Mikä on minusta oikein hyvä asia. Ja säästyy haravoinnilta samalla… ;)
JOULURUUSU OMASTA PIHASTA JOULUKSI – KYLLÄ VAIN
Tuosta oli puhetta jo muutama viikko sitten erään puutarhaystävän sitä tiedustellessa. Jos sinulla on jouluruusuja pihalla ja haluat kukittaa ne sisällä jouluksi, niin se onnistuu vallan hyvin. Otat vain lapiolla reilusti (etenkin syvältä – jouluruusu on syväjuurinen kasvi) juurakon ylös maasta. Istutat sen sille sopivaan ruukkuun (itse istutin joskus isoimpia ihan 10 litran ämpäriinkin, kun ei ollut muuta niin isoa ruukkua silloin käsillä, ei ollut kovin kaunis ”ruukku” mutta kukat kukki siinäkin 😉 ) . Sitten ruukku kannattaa pitää joko ulkona tai jos tulee kovia pakkasia, niin sitten sisällä viileässä aina tuonne joulukuun alkuun asti. Sitten tuodaan ruukku valoon ja lämpimään ( ei mielellään yli +20 asteen tai muuten kukkavanat lösähtää) ja kukat nousee parissa viikossa. Lehdet ruskistuu hiljalleen, mutta se ei haittaa, niitä voit leikata sitä mukaa pois. Nehän on ns. vanhoja lehtiä, jotka ruskistuisi talven mittaan ulkona myös. Ja sitten joulun jälkeen kun kukinta on ohi ja maa vielä sulaa, voit istuttaa ne maahan. Tai viedä ruukut vain viileään ja istutetaan sitten keväällä ne maahan. Helppoa ja hauskaa.
JOULURUUSUN TARINA
Oletko jo kuullut tai lukenut tämän ihanan tarinan Jouluruusun synnystä:
Jouluruusun tarina
Maria ja Josef valvoivat seimen luona vastasyntynyttä Jeesus-lasta. Kaikki saapuivat kunnioittamaan tuota pienokaista. Toisten takana seisoi pieni paimentyttö arkana ja pelokkaana, ja yritti myös päästä katsomaan vastasyntynyttä. Säärien välistä hän näki olkivuoteella pienokaisen, jonka silmät katsoivat häntä ihmeellisellä katseella. Hän olisi myös halunnut antaa lapselle lahjan, mutta hänellä ei ollut yhtään mitään. Enkeli Gabrien näki tytön surun ja lähestyi häntä. Tyttö kertoi enkelille haluavansa antaa lapselle ruusuja, mutta eihän se talvella ollut mahdollista. He menivät kedolle, Gabrien iski sauvansa maahan ja tapahtui ihme. Koko keto täyttyi valkeista ruusuista. Riemuiten tyttö keräsi essunsa täyteen ihania ruusuja, juoksi kedon yli talliin ja sirotteli ne lapsen ylle, niin että pienokainen peittyi tuoksuviin, valkoisiin ruusuihin.
Sitten hän polvistui sydän täynnä hellää rakkautta ja harrasta onnea. ”Nyt minä tiedän, että Messias on tullut. Taivaan enkeli on puhunut minulle ja olen nähnyt kuninkaitten polvistuvan seimen äärelle. Ja olen nähnyt ruusujen kukkivan talviyönä Hänen kunniakseen”, hän sanoi.
AMARYLLISTEN JA MUIDENKIN JOULUKUKKIEN AIKA – ON TULOSSA MUHKEAT KUKKAJUHLAT
Tytöt jo esittelivätkin sunnuntaina nuo minun tämän vuoden joulukukat ja etenkin amarylliksen sipuleista olen tänä vuonna erityisen ylpeä ja onnellinen. Ovat niin muhkeita ja kukkia on tulossa ennätysmäärä. Tuo ei siis ole luulo vaan tieto. Tiesitkö, että sipuleita seurataan koko niiden lepoajan, niin että kerran viikossa otetaan muutama sipuli jokaisesta viljelyerästä ja avataan se leikkaamalla tarkoin auki. Sieltä etsitään nuo kehittyvät kukka-aihiot ja sitten mikroskoopilla tutkien niistä päätellään lepoajan tarve ja kukinta-aika sekä samalla nähdään kehittyvien kukkien määrä. Ja nämä tutkimukset on kertoneet, että tänä jouluna nämä sipulit tulee loistamaan upeammin kuin koskaan ennen.
AMARYLLIKSILLÄ 100 % TAKUU
Eija tuossa kyseli, hiukan toki pilke silmäkulmassa, että millainen takuu näillä minun sipuleillani on. Mitäs jos ei kasvakaan, niin lupasin Eijalle, saman kuin lupaan sinullekin, että ellei näistä sipuleista nouse vähintään kahta kukkavanaa ja neljää kukkaa / vana, niin takuu on 100 %. On nimittäin helppo luvata tuollainen takuu näille sipuleille, on sen verran kokoa ja kasvuvoimaa näissä. ;)
Vaikkapa tämä First Love, joka ei ole sellainen perinteinen joulunvärinen, mutta herättää aina ihastusta ja huomiota kukkiessaan.
Tämän First Love ja koko valikoimani näitä upeita amaryllisten sipuleita näet TÄÄLTÄ
Näissä on muuten vähän sama tilanne, että osa lajikkeista alkaa olemaan kohta varattu loppuun, eli suosittelen lämpimästi varmaan omat suosikkisi jo nyt. Itse sipulien toimitukset alkavat sitten kolmen viikon päästä. Minä pidän ne siihen asti hyvässä levossa kylmiössä. Ja sitten kun saat sipulit ja istutat ne viikon sisään, niin ne kukkivat jouluna. Helppoa, edullista ja näyttävää. Ja minusta on myös ihan mahdottoman mukavaa seurata varsien kasvua, nupun pullistumista ja hetkeä, kun se alkaa avautua loistoonsa. Joskus tuntuu, että se on jopa antoisampaa kuin se itse kukinta. Vaikka onhan se kukinta sitten niin valloittavan ihanaa, että eihän näihin voi kuin rakastua.
Tämä Alfresco on ainakin yksi minun kestosuosikkejani ja monen muunkin. Ja kun sen kerran näkee, niin ei tarvitse ihmetellä, että miksi. <3
Vaan nyt minä lähden, no en tuonne sateeseen, vaan tuonne kasvihuoneelle siivoilemaan viimeisiä paikkoja kuntoon ja kuuntelemaan sateen ropinaa ja yli lentävien hanhiystävien iloisia tervehdyksiä. Ihana ja vaihtelurikas syksy on minun mieleeni. Ja vaikka nyt sateita on enempikin luvassa, niin tiedän että sen verran tulee poutapäiviä vielä, että pääsen nuo talvivalkosipulit istuttamaan ihan hyvissä ajoin vielä. Ei niillä vielä kiirettä ole näillä nurkilla. Vilkaisin juuri sääennustetta ja se mikä pisti eniten silmääni, niin tänne Haminan rannikolle ennustetaan, että merivesi voisi nousta jopa toista metriä nyt viikonlopulla. No tänne meille asti se ei nyt millään nouse, mutta toivottavasti se ei tee suuria tuhoja esim. tuonne uuteen Oolanninpuistoon tai kavereiden mökkirannoille ja veneetkin pysyisivät paikoillaan. Huima on nimittäin tuo vedennousu, jos noin paljon nousee.
Ps. TYYNYTEHTAALTA tuli juuri viestiä, että se meidän yhteistilauksemme terveystyynyistä ja peitoista pitäisi onnistua viimevuotiseen tapaan. Toimitukset ennen joulua pitäisi myös onnistua ok. Palaan tähän heti kun asia varmistuu.