Puutarhurin Pionimaailma

Moikka ja mukavaa sunnuntaita. Sain juuri kasvihuoneessa kastelut ja koulinnat tehtyä ja kun ilma on tämmöinen sopivan sateinen, niin pistin kaffeet tulille ja ajattelin kirjoitella sinulle hiukan Pioneista. Pioneista kun on kovasti ollut keskustelua ja kiinnostusta, niin kurkistetaanko hiukan sen maailmaan ja kuinka ne saadaan komeasti kasvuun ja kukkaan. Niistä nimittäin tuntuu olevan välillä vallan outoja, suorastaan vääriä käsityksiä, etenkin lannoitukseen ja niiden hoidon vaativuuteen liittyen.

No niin aloitetaanpa vaikka siitä mistä kaikki on alkanut ….

HIUKAN HISTORIAA PIONISTA – KUKKIEN KUNINGAS - KEISARIEN YKSINOIKEUS

Tiettävästi Pionien viljelyä on harjoitettu Kiinassa jo yli 4000 vuoden ajan. Aluksi niitä sai kasvattaa vain Keisarillisissa puutarhoissa ja sieltä tiettävästi juontaa juurensa myös se miksi pionia kutsuttiin Kuninkaiden kukaksi.

Pionien pääasiallisin kasvatustarkoitus oli silloin sen moninaiset lääkinnälliset ominaisuudet.

Keskiajan kristityt uskoivat, että pionit olivat symboleita paranemisesta, naisellisesta kauneudesta ja vauraudesta.

Ensimmäiset pionit saapuivat ilmeisesti 1789 Englantiin ja sieltä ne ajastaan levisi koko Eurooppaan. Myös meillä Suomessa niistä tuli erittäin suosittuja koristekasveja, niiden upeiden kukkien, hyvän talvenkeston ja vaatimattoman hoidon tarpeen takia.  Vanhoissa kuvissa näkee usein upeita pionipenkkejä, vaikka silloin ei esim. keinolannoitteita ollut käytössä lainkaan. Hiukan karjanlantaa tai kompostia korkeintaan.

JA MUUTAMA ”KNOPPITIETO”

• Pionisukuja on pensas-, tilli-, munkin-, tarha-, silkki-, kiinan- ja ruusupionit.
• Pionin kukat voi olla kerrottuja, yksinkertaisia, puolikerrottuja, japanilaisia tai vuokkomaisia.
• Pioni merkitsee romantiikkaa, eleganssia, kunniaa, rikkautta ja runsautta kukkien kielellä.
• Värikirjo on laaja, oikeastaan vain sininen väri puuttuu
• Nykyiset lajikkeet ovat pääosin risteytyksiä, joissa on mm saatu yhdistettyä suuret näyttävät kukat ja vahvat varret, jolloin tuentaa ei enää tarvita.
• vanhimpien pionien tiedetään kasvaneen yli 100 vuotta samalla kasvupaikalla, ilman mitään erillisiä toimenpiteitä.

 

 

PIONI –  LAISKAN PUUTARHURIN UNELMA KASVI, MIKSIKÖ? NO MINÄPÄ KERRON!

Vai aloitetaanko kumminkin ihan perusjutuista, jotta tuo ”salaisuus” pionien maailmasta selviää… ;)

PIONIEN ISTUTUS

Pioneja voit istuttaa periaatteessa koko kasvukauden, mutta juurakot on hyvä istuttaa vain keväisin ja syksyisin, ihan niiden luontaisen kasvurytmin takia. Itse suosin myös käyttää ja lähettää juurakoita, koska näin voin käyttää isoja juurakoita, jotka on liian isoja myyntiruukkuihin istuttaa. Pystyn ne myös säilömään noston jälkeen kylmävaraston optimaalisessa viileydessä ja levossa, niin ne ovat aina varmasti parhaassa mahdollisessa istutus- ja kasvukunnossa kun pääsevät maahan.  Niin sinulle lähetetyt kuin itse istuttamani. Tämä on näitä puutarhalta suoraan saamisen etuja, myös sinulle. :)

ISTUTUSPAIKKA

• Pääsääntöisesti Pionit viihtyvät aurinkoisella ja puoliaurinkoisella kasvupaikalla.
• Maan tulee olla vettäläpäisevää ja mielellään melko syvämultainen.
• Pioni ei siedä seisovaa vettä. Etenkin syksyllä pitää katsoa, että vesi ei kasaannu juurelle.
• Istutusetäisyys on yleensä n. 40-50 cm. (lajikekohtaisia eroja on, ne kannattaa aina tarkistaa)
• Koho- tai rinnepenkki on oikein hyvä.
• Maa saa olla suht ravinteikas ja hiukan hapanta ( ne kahvinporot on ihan hyvä silloin tällöin sotkea pionipenkin multaan).
• Yleisesti Pioneja ei tarvitse juurikaan alun jälkeen erityisesti lannoittaa.
• Lannoitetta ei siis juurikaan käytetä ja jos sitä laitetaan, niin sitä ei koskaan laiteta suoraan juurelle, vaan n 20-50 cm päähän, sillä pioni kerää lannoitteet uloimmilla juurisilmuillaan. Liikaa lannoittamista tulee välttää (ei etenkään typpipitoisia esim. kanankakkaa) eikä kalkkiakaan laiteta. pH olisi hyvä olla alle 6,5

Ruukkupionit

• Erityisesti ruukkuihin tarkoitetut uudet Pionilajikkeet viihtyvät myös ruukussa. Ruukun multatilan on hyvä olla iso, n. 10 litraa / kasvi.
• Multa, lannoitus ja kasvupaikka ”vaatimukset” samanlaiset kuin maahan istutettavilla lajikkeilla.
• Talvehtii parhaiten nostettuna viileään tai kaivamalla koko ruukku maahan syksyllä (muista sitten katsoa, ettei vesi pääse valtaamaan paikkaa)

 

JUURAKKOJEN ISTUTUS:

Minun lähettämät juurakot on aina tarkistettu ja puhdistettu istutusta vaille valmiiksi, joten pääset helpolla.

• Kun saat juurakot, niin parasta on laittaa se likoamaan veteen tunniksi-pariksi ja istuttaa se maahan mahdollisimman pian.
• Mikäli se ei ole mahdollista, niin ei mihinkään paniikkiin kumminkaan ole syytä eli laita ne viileään paikkaan odottamaan istuttamista.  Alle 10 asteinen paikka on hyvä. Lämpimässä juurakko nimittäin alkaa kuivua ja menettää kasvukykyään yllättävän nopeasti.
• Jos jostain syystä et pääse istuttamaan juurakkoa keväällä, niin sitten on parasta istuttaa se isoon ruukkuun, haudata ruukku maahan (vaikka puolivarjoisan paikan kukkapenkkiin jos vain sopii) ja istuttaa se sitten syksyllä varsinaiselle kasvupaikalle. Toki ruukku siis poistaen silloin.
• 5-10 cm maata juurakonpäällä on ihanteellinen. Silloin uusia silmuja puhkeaa parhaiten. Maanpinnalla olevat kuivuu ja liian syvällä oleva juurakosta ei nouse niin paljon silmuja.  

Ruukkutaimien istutuksesta pari seikkaa:

Mikäli hankit ruukuissa esikasvatettuja taimia, niin niiden istuttamisessa on hyvä huomioida pari seikkaa:

• Ruukku on hyvä kastella (mielellään upottamalla) kunnolla ennen istuttamista.
• Istutuskuopan pohjalle laitetaan lannoitteet ja kompostimultaa ( tai palanutta hevosenlantaa) ja päälle 10-15 cm multaa. Näin juuret hakeutuvat syvemmälle maahan ja se taas takaa paremman ja kestävämmän juuriston.
• Itse istutussyvyys määräytyy niin, että ruukunpinta on maanpinnan kanssa samalla tasolla.
• Kastele istutus hyvin ja tiivistä multa kasvin ympäriltä. Ja lisää multaa tarvittaessa.
• Jos hankit keväällä kasvihuoneessa kasvetun taimen, niin etenkin aurinkoiselle paikalle istuttaessa olisi hyvä laittaa hiukan suojaa sen päälle, ettei aurinko polttaisi sitä liikaa. Sen juuret kun ei ole kasvaneet tarpeeksi kestämään äkillistä porotusta ulkona (tämä on myös yksi syy siihen, että tykkään istuttaa vain juurakoita keväisin)
• Moni viljelijä myös suosittaa, että näiden ruukkutaimien kohdalla ensimmäisenä kesänä poistettaisiin kaikki nuput eikä sen annettaisi kukkia lainkaan, jotta juuristo vahvistuisi. ( Tätä neuvoa ei tarvitse isojen juurakoiden kohdalla toteuttaa, annetaan kukkia vain)

 

LANNOITUKSESTA – TARVIIKO? EI AINAKAAN LIIKAA

Tästä oli jo tuolla ylempänä puhetta, mutta kerrattaanko vielä. Pionit ovat siis alun perin kotoisin alueilta, jossa maaperä on luontaisesti ravinneköyhää ja mineraalipitoista. Ne siis pärjää loppujenlopuksi parhaiten melko pienellä lannoittamisella, jos vain perustettaessa maa on ollut hyvä ja sopivan ravinteikas. Etenkin liialla typpilannoituksella on haitallisia vaikutuksia niin pionien kasvuun, kukintaan kuin talvehtimiseen.

 

PIONIEN SIIRTO TOISEEN KASVUPAIKKAAN – SYKSYN HOMMIA

Joskus käy niin, että Pionin paikkaa tekisi mieli vaihtaa, niin se onnistuu kyllä hyvin, mutta se kannattaa tehdä vasta syksyllä. Se on paljon turvallisempi vaihtoehto. 

Pionin siirto onnistuu kaivamalla mahdollisimman laajalta ja syvältä pionin ympäriltä. Jos kyseessä on iso pioni, niin sen juuristo on syvällä maassa sekä juuristo voi olla levinnyt hyvinkin laajalle alueelle. Pionin kaivuun ja noston jälkeen se siirretään uuteen kasvupaikkaan ja istutetaan samaan syvyyteen, missä se oli edellisessä kasvupaikassaan.

Pionit ovat myös herkkiä, eivätkä ole oman kasvupaikan rauhansa rikkomisen suurimpia ystäviä. Älä siis pelästy, jos vastasiirretty Pionisi ei kuki pariin tai jopa kolmeen vuoteen. Pionisi ei ole siirrosta kärsinyt tai vahingoittunut (jos siirto on tehty varovasti), vaan se vain osoittaa mieltänsä samalla kun totuttelee uuteen kasvualustaansa.

Jos pioni on pakko siirtää keväällä, niin sitten vain isolla juuripaakulla maasta varovasti ylös ja istutus uuteen paikkaan heti ja kunnon kastelusta pitää huolehtia ainakin kuukauden verran.

MUURAHAISET ON PIONIEN KAVEREITA

• Monesti näkee Pionien nupuissa muurahaisia ja se on vain hyvä asia. Ne nimittäin on siellä kirvojen perässä ja hoitaa sinun puolestasi niiden torjunnan. Muurahaiset itsessään ei syö tai vahingoita pioneita lainkaan.

LIIKA MÄRKYYS ON PIONIN PAHIN VIHOLLINEN

• Tämä on ehkä se kaikkein tärkein asia ottaa huomioon, kun pionia istutat. Eli pioni kestää kyllä ”tuulta ja tuiskua” mutta sukeltaa se ei osaa. Etenkin syksyllä, ennen talven tuloa on hyvä tarkistaa uusien istutusten kohdalta, että maa on koholla eikä vesi kasaannu pionien juurelle.  

 

VÄHEMMÄN ON ENEMMÄN – PIONIT ON SIIS OIKEASTAAN LAISKAN PUUTARHURIN UNELMA.

Tästä siis tuolla alussa jo vihjasin, kun kerroin, että Pionit on laiskan puutarhurin unelmakukkia. Eli tuo lannoitus ja maan köyhyys asia on aika vaikeaa joskus hyväksyä ja uskoa, että vähempi on parempi Pioneille. Kun pionit eivät kuki tai kasva, niin usein kuulee, että syy on huonossa maassa. Lisätään lannoitetta, kalkkia ja mustaamultaa, eikä vaan kasva. Ja sitten syy onkin huonojen taimien, vesisuonten, kasvupaikan, jne…  kun parasta olisi vain antaa pionin olla omineen ja kasvaa sen suuremmin huolehtimatta. Mitä nyt rikkakasvit ja kuivat varret poistaa keväällä ja senkahvinporosatsin kerran pari kesässä sinne multaan sotkee, niin kyllähän kukki komeasti ja vaivatta. Ja ajattele, että varmuudella tiedetään Pioneja kasvaneen yli 100 vuotta samalla kasvupaikalla, ilman että niille tosiaan on tarvinnut tehdä mitään sen ihmeempää, niin ei tämän helpommalla juuri voi päästä. :)

 

LEIKKOKUKKA MYÖS

Niin ja muistetaan että pionit on myös erinomaisia ja kestäviä leikkokukkia. Ja mikäs sen kätevämpää, kun vaikka kylään lähtiessä taittaa muutama pionin oksa mukaan viemisiksi tai ihan vain omalle terassinpöydälle ilahduttamaan ;)

 

Lupaus!

Ja jos jotain muuta yllättävää tai kysyttävää tulee, niin muista, että voit aina kysyä apuja. Pirauta tai kirjoita, niin eiköhän me yhdessä keinot keksitä. :)

 

Ihanaa sunnuntai-iltaa ja muistetaan sitten huomenna olla uskomatta ihan kaikkea… ;)

Terkuin

Puutarhurisi

Juha