Ilon ja onnen huomenta täältä Puutarhalta!
”Voi tätä ilon ja onnen päivää” – sanoi aina niin mainio johtaja Tuura (tuo kovaonninen Turhapuron appiukko) kun jotain iloista tapahtui. No yleensä Uuno tuli ja teki appiukkonsa päivästä vähemmän iloisen, mutta minulla on kyllä aihetta iloon ja onneen nyt. Nimittäin eilen sain käsiini ihan uunituoreet, tämän kevään taimikuvastot. Ja vaikka itse sanonkin, niin olen siitä enemmän kuin ylpeä. Siis ennen kaikkea niistä kasveista, niin uutuuksista (joissa onkin ollut melkoinen työ taas kerran) kuin tutuista, turvallisista perinteisimmistä lajikkeista.
Tästä olen niin ylpeä. Ja onhan tämä 25-vuotis juhlakuvasto, että saa sitä ollakin, eikö vain. :)
Kuvaston jakelusta muutama sana.
Lähetän tämän (ja seuraavankin) kuvaston nyt ja jatkossa automaattisesti kaikille jotka ovat tilanneet jotain viimeisen kolmen vuoden aikana.
Tai jotka ovat nyt tilanneet erikseen kuvaston TÄÄLTÄ
Mieli tekisi kyllä laittaa kuvasto ihan kaikille, mutta suoraan sanottuna niiden painaminen ja lähettäminen on melko kallista lystiä nykyään, joten ”turhia” kuvastoja ei oikein ole viisasta lähetellä. Ja toisaalta turhaa paperiroskaa on myös hyvä välttää, siellä missä vain se on mahdollista. Ja kolmanneksi, turhien kustannusten säästö näkyy suoraan taimien ja tuotteiden edullisimmissa hinnoissa sinulle.
Taimien laadusta kun meillä ei tingitä, mutta turhien kustannusten ja edullisimpien lämmitysratkaisujen (maa- ja aurinkolämpö myös kasvihuone lämmityksessä) ansiosta pystytään pitämään hinnat silti edullisina. Toki suorien toimitusten ja turhien välikäsien ansiosta myös.
Moni tosiaan sanookin nykyään, että paperikuvastoa ei tarvitse lähettää, kun kaikki löytyy näppärästi myös kotisivuilta
Mutta toki jos kuvastoa ei sinulle edellä mainituista syistä ensi viikolla tule ja haluat sen, niin ilman muuta minä sen sinulle lähetän. Klikkaa vain tietosi minne voin sen lähettää TÄÄLLÄ ja parin päivän päästä kuvasto on sinulla (tai jos haluat vinkata puutarhaharrastaja ystävällesi, niin toki lähetän hänellekin)
Vaan katsotaanko sitten mitä kaikkea muuta täällä puuhaillaan ja muita ajankohtaisia juttuja. :)
KYLVÖHOMMIA – MIKÄ MULTA? JA PIENI KERTAUS ONNISTUNEESEEN LOPPUTULOKSEEN
Se tunne, kun avaat multapussin ja tuoreen mullan tuoksu täyttää kaikki aistit on yksi maailman parhaita tunteita, eikö vain. Ja kun saa työntää sormet tuoreeseen multaan, niin mikään asia maailmassa harmita ja vaan kaikki positiiviset asiat valtaa mielen kuin itsestään. Eikä tähän kyllästy ikinä, enneminkin päinvastoin, joka vuosi haluaisi aloittaa aina vain aiemmin ja jatkaa pidempää. Toki oikea kylvöaika on sellainen asia, että sitä on syytä kyllä noudattaa, muutoin tulee vain harmia liian aikaisin itäneistä taimista. Onneksemme tämä ihana aika on nyt käsillä sekä edessäpäin koko kevään ajan <3
MULTAJUTTUJA:
Siemenkylvöissä käytetään aina hiekkapitoista multaa. Käytännössä siis kylvö- tai kaktusmultaa. Kookoskuitukin on hyvää, mutta lähinnä niille siemenille jotka kylvetään pintaan ja ryppäinä ( = ei tarvitse koulia ) mm. monet mausteet.
Koulinnassa ( etenkin tuolla pirtin puolella tapahtuvassa kasvatuksessa) käytän sitten jo enempikin kookoskuituseosta. Se kun on lähes ”huoltovapaata. Minun päivät kun menee etenkin keväällä siihen, että aamulla kun pirtistä lähden, niin illalla vasta myöhään täältä puutarhalta palailen. Siksi kylvösten pitää pärjäillä melko huoltovapaasti ja tuo kookoskuitu on siihen ihan täydellinen valinta.
Sammalpohjaisia seoksia testasin viimevuonna paljon ja niistä on ainakin yhden kevään perusteella paljon hyvää sanottavaa. Ihan täydellistä se ei vielä ollut, mutta josko tälle vuodelle toivotut parannukset olis toteutunut. Jännä nähdä. ;)
Mutta mitään suurempaa riskiä käyttää sammalpohjaisia seoksia etenkin taimi- ja ruukkukasvatukseen ei minun mielestä ole, enneminkin päinvastoin.
Vinkki: Varmin seos sekoittamalla!
Jokainen joka on turvesuolla tai kasvualusta tehtailla käynyt tietää sen, että mikään erä ei koskaan ole 100 % tasalaatuinen, vaikka kuinka siihen valmistajat pyrkivät. Eli kaikkein paras tapa varmistaa taimi- ja ruukutuskäyttöön tulevien multien tasalaatuisuus on ostaa paria eri merkkiä, parista eri paikasta ja sekoitella niitä keskenään.
Kylvömultien suhteen en ole tätä tehnyt, ne on niin hiekkapitoisia ja laimeita, että ne toimii aina.
JA SITTEN KYLVÄMÄÄN ( JA KOULIMAAN)
Nyt kun multa-asiat on kunnossa, :) niin katsotaanko ja kerrataanko vielä, että kuinka sitten se itse kylvöhomma toimii parhaiten ja saadaan upeat, napakat taimet.
- Puhtaat astiat ja multa on ehdottomasti tärkeää
- Hyvät ja laadukkaat siemenet on kaiken perusta.
- Kylvömultana kannattaa käyttää vain kylvö- tai kaktusmultaa.
- Tarkistetaan siemenkohtaisesti niiden kylvösyvyys. Se vaihtelee pinnasta aina muutamankin sentin syvyyteen.
- Kylvön jälkeen kevyt sumutus ja muovikelmu päälle (tai vastaava viritelmä). Ja jos saan suositella, niin tällä sumuttimella homma toimii. )kiitos parturi ammattilisille jotka aikanaan vihjasitte minulle tästä )
- Kun siemenet itävät, aloitetaan tuuletus hiljalleen ja totutetaan taimet huoneilmaan hiljalleen, mutta ajoissa.
- Koulitaan taimet ajoissa! Tässä käy helposti niin, että vartutaan muutama päivä liikaa ja sitten ollaankin ongelmissa.
ja sitten on tietenkin se kylvölautta tapa, josta viime viikolla olikin jo puhetta.
Muutama käytännön niksi vielä:
- Ellet käytä vermikuliittia, niin kylvöksen pinnan homehtumista voit ehkäistä myös sekoittamalla 1 litraan vettä 1 tl Atamon säilöntäainetta. Kevyt sumutus kylvön jälkeen ja pinta ei homehdu.
- Lämpömatolla saat kätevästi tasalämpöiset olosuhteet siemenille.
- Kasvatusnapit on ihan parasta isojen siementen ja pistokkaiden kasvatuksessa.
- Minikasvihuoneet on käteviä, kun niissä on kastelu ja tuuletus asiat oikein. Näissä on!
- Valon merkitystä ei voi koskaan liiaksi korostaa. Me kaikki tiedämme sen kuinka liian vähäinen valo tuottaa lorahtaneita ja hentoja taimia ja toisaalta suoraan aurinkoon joutuneet kylvökset kuivahtaa ja kuolee kun selkänsä kääntää. Ikkunalaudalla taimet kaatuvat hetkessä valon suuntaan. Liian korkeassa kylvöastiassa taas taimista tulee hentoja kun hakevat valoa. Myös niiden kastelu & kouliminen on melkein mahdotonta, tuskaista nyt vähintäänkin kun pitää hentoja taimia varovasti nostella ja varoa.
Ei liene yllätys, että itse (ja nykyään aika moni muukin :) ) hoidan taimikasvatusvalotuksen ( myös pirtissä) näillä led-lampuilla. Ne eivät kuivata kylvöksiä, antavat taimille juuri oikean valon ja ovat edullisia käyttää (pidän niitä kylvösten päällä jopa 24 h päällä).
Taimettuminen on nopeaa, tasaista ja taimista tulee napakoita.
Jos sinulla ei ole mahdollisuutta noihin led-lamppuihin, niin valon määrää voit lisätä ja tasata ihan tekemällä tämmöisen kyhäelmän pahvista ja foliosta. Kaunishan tämä minun tekele ei ole, mutta toimii. Folio heijastaa ja moninkertaistaa valon määrän sekä suunnan. Tuon ansiosta kylvö- ja taimiastiat voin pitää hiukan kauempana ikkunalaudalta, eikä tule sitä poltto- ja kuivumisvaaraa. Olen kuullut joidenkin käyttävän myös peilejä folion sijaan, mutta minusta tuo folio on niin kätevä ja helppo, että olen pitäytynyt siinä. Periaatteessa jo pelkkä folioseinä taimien takana on valtavan iso apu. Vuoraat vain pahvinpaloja foliolla ja laitat niitä kylvö- ja taimikylvösten taakse. :)
Viimeviikolla kirjoittelin noista kertakäyttölusikoiden käytöstä merkkaustikkuina ja Kari lähetti tähän liittyen oman, hyvän ja ennen kaikkea kierrätyskelpoisen niksin.
Kari kirjoitti -> broilerifilepakkauksesta leikkaamalla sopivan kokoisia "tikkuja" ja tussilla kirjoitan siihen kasvin nimen. Hommaan käy kyllä muutkin vastaavat pakkaukset, jos niissä vain tussi näkyy. Ehkä tämä on jollain lailla ekologinen vaihtoehto. T. Kari
KEIJUNMEKKOJEN SIEMENISTÄ JA KYLVÖKSEN ONNISTUMISESTA
Viikolla tuli muutamakin kysely aiheesta ”kuinka onnistun Keijunmekkojen siemenkylvössä” ja kyllähän minä mieluusti autan ja annan neuvoni omien kokemusten pohjalta. Itse perusasiathan me kerrattiinkin jo tuossa yllä, eli jos listaan tähän vain nuo keijunmekolle erityiset asiat, niin ei tule turhaan samoja perusasioita käytyä läpi.
Keijunmekon siementen kasvatuksen erityispiirteet:
- Kylvetään pintaan, eikä peitetä. Käytännössä koettua -> hyvin pieni määrä vermikuliittia siementen päälle ripoteltuna on hyväksi, etenkin jos käytät ostosiemeniä.
- Oma keräämät siemenet itävät siis yleensä paremmin kuin kaupan. Syy on tuo pieni huntu siemenen ympärillä ( kts. viereinen kuva) jonka tarkoitus on pitää siemen kosteana. Tämä huntu vain rikkoontuu helposti kun siemeniä pussitetaan ja kuljetetaan kauppaan. Me ammattilaisethan lisätään keijunmekot pääosin pistokkaista, jolloin tätä ongelmaa ei ole. Jos kylvän siemeniä, niin käytän kyllä aina omaa tuotantoa.
- Keijunmekon siemenet itävät siis valossa. Valoa tulisi olla kymmenisen tuntia päivässä. Ellei ole, niin sitten annetaan lisävaloa kasvuled-valon avulla. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että tammi-helmikuun kylvöksille tulisi antaa lisävaloa.
- Siementen oikeassa kosteudessa pitäminen on tärkeää. Jos liian märkää -> mätänee, jos kuivahtaa -> kasvu pysähtyy ja pahimmillaan kasvuun lähteneet taimet kuolee kuivuuteen. Yleensä kevyesti kylvöksen päälle laitettu muovikelmu auttaa asian hallitsemisessa.
- Kylvöksiä tulee tarkkailla päivittäin, mielellään useamman kerran päivässä. etenkin jos paikka on yhtään altis suoralle auringon paisteelle.
Ja jos siemenet eivät idä tai sinulla ei muuten ole mahdollistuttaa niitä kasvattaa ja ihania keijunmekkoja haluat kasvattaa, niin ollos huoleton. Minulla näitä täällä kasvaa sinullekin asti. Moni toivoi näitä isompina taimina ja tokihan minä toiveisiin aina vastaan, jos vain mahdollista.
Nyt taimet on siis reilusti isompia ja niitä riittää 3 kpl / amppeli ( 22-25 cm amppeli / ruukku).
Tämän satsin = 3 kpl pakkaus / 9,95 € saat varattua jo nyt TÄÄLTÄ
ps. Taimethan toki kasvaa vielä kauan ja valmistuu vasta muutaman kuukauden päästä lähetyskuntoon, joten kiirettä ei vielä ole. Tosin jos jo nyt varaat, niin varmasti saat ne. Minä kun varailen taimia tuolta sitä mukaa kun varauksia tulee ja jos materiaali loppuu, niin ne jotka ensin varasi saa ne varmasti.
BANAANIKÄRPÄSIÄ KOMPOSTORISSA – MIKÄ AVUKSI?
Riitta kirjoitteli viikolla banaanikärpäsongelmastaan seuraavasti:
”Teiltä kun niitä vinkkejä tuntuu löytyvän, niin minäkin antaisin teille pähkinän purtavaksi. Lämpökompostoriini on ilmaantunut banaanikärpäspopulaatio. Kun nostan kantta, niin sieltä hyökkää miljoona itikkaa vapauteen ja loput sikiää taas seuraavaa avausta odottamaan.
Olen ruiskuttanut sinne etikkaa ja kuumaa vettä, tuloksetta. Nyt en enää ilkeä viedä sinne keittiöjätettä, kun parvi hyökkää kimppuuni. Mitä tehdä? Olisin enemmän kuin kiitollinen, jos antaisitte vinkin, millä saisin nämä harmitukset nitistettyä.
ja näitä keinoja Riitalle ratkaisuksi esittäisin:
- lisäisin kuiviketta enempi ja sekoittaisin sitä ainakin puoliväliin kompostiin asti.
- jos kompostissa on eläinperäisiä jätteitä, niin ne työntäisin reilusti syvemmälle. Aina sinne kuumimpaan osioon asti ja välttäisin niiden laittoa sen aikaa kun ongelma vaivaa.
- ja jos nuo konstit ei auta, niin käyttäisin pyretriinipohjaista torjunta-ainetta millä tuhoaisin koko populaation esim. navetta radarilla.
Noilla ajatuksilla minä toimisin. Onko sinulla kokemusta ko. ongelman hävittämisestä jollain muulla keinoin? Jos on, niin olisi kiva kuulla. :)
KELLARISSA TALVEHTIVAT ALKAVAT HERÄILLÄ – ANNAN OLLA SIELLÄ VIELÄ
Aamusella käväisin katsomassa noita talvehtivia ruukkuja tuolla kellarissa ja kylmätiloissa. Siellä mm. hortensiat alkaa jo puskea ensimmäisiä silmuja esiin. Etenkin nuo jotka saavat hiukan luonnonvaloa. Vaan annan niiden olla ja hiljalleen heräillä ihan rauhassa. Pikku tippa vettä vain ja hyvin pärjäävät. Toki jos toisin ne kasvulappujen alle, niin voisin tehdä sen vaikka heti, mutta nuo on tuommoisia pirtin edustalla kasvavia, niin eipä niillä hätää ole. Ensi- tai seuraavassa kuussa sitten aloittelen niiden herättelemisen uuteen kasvukauteen. Katsotaan sitäkin sitten taas yhdessä, mitä kaikkia asioita silloin on hyvä tehdä ja ottaa huomioon.
Vaan nyt minä lähden nauttimaan tuosta yöllä sataneesta lumesta ja tepastelemaan hiukan jälkiä tuonne luontoon yhdessä kippurahäntien kanssa. Etenkin Soma prinsessa nauttii tuosta lumesta ihan tavattomasti. Toki Eka ja Huhu myös, mutta ne ei nyt ihan yhtä paljon siitä riehaannu. Tosin Huhulla on ollut aina sellainen hauska tapa, että se on ihan mahdottoman kova syömään lunta. Tuntuu että silloin kun vaan lunta on tarjolla, niin juomakuppi on ihan turha. Se kävelee ja haukkaa sitä kuin jäätelö söisi koko lenkin ajan. On se hassun hauska koira tuo pikkuherra Huhu sen(kin) asian suhteen. <3
Kovasti toivon, että tuota lunta tulisi vielä hiukan lisää. Pääsisi hiihtämään kunnolla ja ennen kaikkea pääsisi noiden liukulumikenkien kanssa seikkailemaan tuonne laduttomille reiteille. Saattaa olla, että polte päästä ”umpiseen” nousee niin paljon, että saatan ensiviikolla ottaa kamat kainaloon ja lähteä etsimään isompia lumia. :)
***************************************