Lämpöisen leppoisia terveisiä täältä Puutarhalta!
Sen verran oli lämmintä heti aamusta. että eipä tarvinnut pitkähihaista paitaa edes ajatella, eikä mitä tekisi heti ensimmäiseksi, kun pirtistä ulos tuli. Kasteluletku käteen ja kasvihuoneelle suorinta tietä. Kunnon kastelut nyt heti aamusta ja sitten päivällä pientä raikasvesi sumuttelua vielä lehdille, jos ( ja kun) tuo päivä tuosta oikein lämpenee. Ja näyttäisi sääennusteen mukaan näiden helteiden jatkuvan ainakin jokusen päivän, joten hellehattu ja shortsit taitaa olla tämän viikonlopun muotiasu. :)
Itse kun en ole mikään hirveän kuuman ystävä, niin aikaiset aamut sekä myöhäiset illat on minulle sitä kaikkein kivointa aikaa nyt puuhastella, Tämäkin keskipihan projekti odottelee taas iltaa ja ilman viilentymistä.
TOIMIVA JUOMA HELTEILLÄ – PUUTARHURIN VOIMAJUOMA
Olen tainnut tästä ”puutarhurin voimajuomasta” ennenkin kirjoittaa, kuinka tämä on ihan ehdottoman hyvä juoma näin helteellä. Etenkin jos puuhastelee enempi tuolla kasvihuoneella, niin tämä on aivan ehdoton. Tätä kun hiukan naukkaille pitkin päivää, niin hyvin jaksaa eikä krampit vaivaa. Reseptihän oli helppo ja yksinkertainen:
Puutarhurin Voimajuomaohje:
- puolilitraa vettä
- 1-2 rkl intiaanisokeria
- 0,5 tl suolaa
Intiaanisokeri liukenee hiukan hitaasti kylmään veteen, mutta kun kunnolla ravistelee niin kyllä se sulaa. Toinen keino on tehdä sekoitus huoneenlämpöiseen veteen, sekoittaa ja laittaa jääkaappiin. Näin tuo intiaanisokeri sekoittuu helpommin.
Tuota ja puhdasta vettä kun vuorotellen hiukan juo pitkin päivää, niin kyllä jaksaa koko päivän ja seuraavankin, eikä tule kramppeja (siksi suolaa). Suosittelen!
LUPIINI JA KURTTURUUSU – TORJUNTAAN
Tiedän, että tästä aiheesta ollaan montaa mieltä ja itse asettuisin ehkä sinne puoleenväliin. Jos nyt jossain kasvaa yksikurttulehtiruusu mökinnurkalla tai yksi hallittu lupiini, niin ei se ehkä nyt ole maailman suurin rikos. Mutta samaan aikaan olen myös sitä mieltä, että kyllä noiden leviäminen pitää saada kuriin ja jo olemassa olevia massaesiintymiä pitää saada pois tai ainakin rajattua, ennen kuin ne valtaa ja syrjäyttää enempää omia luonnonkasvejamme.
Nämä molemmathan on virallisesti luokiteltu haitallisiksi vieraslajeiksi.
Lupiinin torjunta olisi nyt ajankohtaista, ennen kuin se ehtii kukkia ja siementää. Niittämällä vain nurin, kukat maljakkoon ja loput leikkuujäteet kompostiin. Toki maassa on varmasti iso siemenpankki, josta siemeniä riittää vuosiksi, mutta kesäkerrallaan, niin kyllä se kuriin saadaan ja vähintäänkin leviäminen loppuisi.
Vieraskasvejahan on luokiteltu paljonkin ja ne kaikki löytyy TÄÄLTÄ .Tuolla sivustolla kuvaa klikkaamalla saat siitä tarkemmat tiedot sekä neuvot hävittämiseen ym.
Ja kurttulehtiruusun tunnistusta helpottamaan Leenan ja Heikin kanssa tehtiin ja julkaistiin selkä ohje TÄÄLLÄ
RAPARPERIPIIRAKKAA JA LEHDET HYÖTYKÄYTTÖÖN – etenkin marjapensaille
Niin kovin kasvaa raparperikin nyt, että ihan silmissä on varret venyneet pitkiksi ja lehdet suuriksi. Viikonlopulla tuosta lähtee nyt varsia kyökin puolelle käyttöön ja kyllä noista riittää jakoon kavereillekin. Piirakkaa nyt ainakin pitää tehdä, se kun on minusta ihan parasta, etenkin juuri uunista otettuna ja jäätelön kera. :)
Nuo lehdet pääsevät myös hyötykäyttöön eli katteeksi marjapensaiden juurille. Marjapensaille siksikin, että nyt kun nämä kelit menevät kuumemmaksi eikä vettäkään ole luvassa, niin pintajuurisena kasvina se alkaa kärsiä nopeasti vedenpuutteesta. Ja sehän näkyy sitten heti ensimmäisenä marjojen määrässä. Eli hyvää kastelua ja katetta, sillä taataan niille nyt hyvä kosteus ja marjojen runsaus. Toki lehtiä kannattaa käyttää ihan missä vain katteelle on tarvetta. Ei kannata heittää hyvää ja luonnollista katetta suotta hukkaan.
PIONIN-NUPUT JA MUURAHAISET – HYVÄ YHDISTELMÄ
Pionien nupuissa näkee usein muurahaisia ja hätäisemmät on niitä jo häätämässä pois vaikka millä keinoin. Minä taas olen tyytyväinen jos nupuissa näkyy muurahaisia. Ne nimittäin on kirvojen perässä eli tekevät luonnollista torjuntatyötä ja puhdistavat nuppuja samalla. Eikä niistä ole pienintäkään haittaa itse pioneille, joten ei kannata häätää hyviä apulaisia, vaan päinvastoin olla iloinen, että niitä on. :)
VIIKON LUONNONKUKKA ON LEMMIKKI
Lemmikin eli tarkemmin Puistolemmikki (Myosotis sylvatica).
Vaan tiesitkö sen, että jos joku ojentaa sinulle lemmikin kukan, niin hän tahtoo sanoa sillä että ”hän ei ikinä unohda sinua”. <3
Lemmikkiin voit tutustua enempi TÄÄLLÄ
MIKSI SINÄ AINA NOSTELET NIITÄ AMPPELEITA? PAINO KERTOO KASTELUTARPEEN HELPOITEN JA KUINKA AMPPELIT KASTELLAAN HELPOITEN?
Viikolla tuolla kasvihuoneella yksi pikkutyttö, joka oli siis vanhempiensa mukana kukkaostoksilla, kysyi minulta todella hyvän kysymyksen. Tyttö oli katsellut minun touhuja tuolla amppelilankojen lomassa ja kysyi, että ”miksi nostelen niitä jokaista pohjasta ylös, enkä sitten kumminkaan ota niitä alas”? Hiukan itsekin hämmästyin ensin kysymystä, mutta sitten tajusin, että minulle tuo oli luonnollista kastelutarpeen selvittämistä, mutta tytöstä varmaan melko ”tyhmän” näköistä touhua. No mehän sitten siinä tytön ja vanhempiensa kanssa yhdessä katsottiin että miksi niitä nostellaan ja mitä se amppelin paino kertoo. Otettiin hyvin kasteltu amppeli ja kokeiltiin kuinka paljon se painaa ja sitten sellainen amppeli, jolle olisi hyvä antaa vettä ja verrattiin sen painoa tähän kasteltuun. Ero oli selvä, niin kuin arvata saattaa. Kerroin, että näin minä saan parhaiten ja nopeinten selville, että tarviiko kukka vettä vai ei, eikä tule kasteltua liikaa eikä jätettyä toista janoon. Tyttö nyökkäsi ja ymmärsi heti ja hiukan jäi sellainen tuntuma, että myös tytön vanhemmat oivalsivat jotain siinä samalla… ;) Onni ja ilo on kysyvät ja uteliaat lapset, siinä oppii moni muukin samalla, eikö vain? :)
Niin ja se amppelien kastelu – ”tarve ja kikka” juttu vielä. Minä suosin siis hyvin pitkälle sellaista ”imeytä ämpärissä” tyyliä eli minulla on sadevettä 10 litran ämpärissä n. 2/3 osaa ja ”tiputan” amppelin siihen vetämään vettä. Kun se on imenyt vettä noin vartin – puolituntia, niin nostan sen pois. Näin multa on kastunut täysin, mutta ei jää lillumaan liian märäksi. Se että onko se imenyt tarpeeksi vettä selviää kun sen nostaa ämpäristä pois, ja huomaa kuinka painava ruukku on. Jos on liian kevyt, niin ei kun takaisin ja jonkin ajan päästä uusi tarkistus - ei tuo niin minuutilleen tarkkaa ole. Saattaahan se samainen amppeli joutua olemaan sateessa ja joskus tunnin, joskus päivä ja silti se pärjää. :)
Oikein kuivahtaneen amppelin olenkin usein nostanut ämpäriin vetämään vettä ja toipumaan yön yli ja vasta aamulla nostanut pois ja ihan uskomattoman hyvin ne tuolla keinolla herää henkiin.
Kasvin ottaessa vettä multa alkaa hiljalleen kuivua ja näin se saa myös happea eli sekin puoli on kunnossa.
Lannoitekävyt mullassa pitää huolen lannoituksesta, joten pelkkä vesi riittää. Parhaimmillaan näin kasteltu amppeli pysyy kosteana monta päivää, joskus viikonkin. Tosin kasvihuoneessa ja helteisellä paikalla voi joutua kastelemaan jopa päivittäinkin, muuta paino sen sitten kertoo.
Kuivan amppelin / ruukun kastelussa huomioitava seikka – tuli mieleeni myös. Eli jos amppelisi / ruukkusi on päässyt kuivahtamaan kunnolla eikä tuota ”ämpärissä imeytys” keinoa ole käytettävissä ja kastelet kastelukannulla, niin tässä on maltti valttia. Käytännössähän ruukun ja mullan väliin on tullut rako, joten multaa pitää ensin kastella hiljalleen ja odottaa, että multa turvottaa tuon raon kiinni, jotta vesi alkaa jäämään ruukkuun eikä valu kaikki pois. Joskus, etenkin jos kasvualusta on kovin turvepitoinen, tätä joutuu tekemään monta kertaa muutaman minuutin välein. Ja vaikka alkaisi näyttää sille, että nyt se on kunnolla kastunut, niin kokeile ehdottomasti minkä painoinen ruukku on. Ei nimittäin ole kerta eikä kaksi, kun olen itse kuvitellut ruukun olevan jo varmasti märkä, mutta kun nostan sen käteeni, niin se on kevyt kuin taivaan lintu eli käytännössä kuiva.
Jollet ole kokeillut tätä "paino keinoa", niin kokeilepa. Tuon painon nimittäin oppii todella nopeasti huomaamaan ja arvioimaan, että koska kasvi tarvitsee vettä ja koska ei. Ei tule sitten suotta ainakaan hukutettua kasveja liiallisella kastelulla. Kuivumisen kyllä huomaa muutenkin... ;)
Vaan nyt minä otan pullollisen voimajuomaa mukaan ja menen takaisin ”lämmittelemään” tuonne kasvihuoneelle. Siellä alkaa olla kukkaloisto jo melko vähissä, mutta vielä sunnuntaihin asti jatkan suoramyyntiä kasvihuoneesta ja sitten ovet sulkeutuvat ja on syyskasvien vuoro päästä kasvamaan.
Illalla jos sitten ehtisi taas istahtamaan terassille näihin ihaniin ja rakkaisiin maalaismaisemiin, kuuntelemaan satakielen lirkutusta ja nauttia kesäillan rauhasta. Ja mielellään ilman hyttysiä… ;)
***************************************
Onnellinen on se, joka ei sure sitä mitä häneltä puuttuu,
vaan iloitsee siitä mitä hänellä on.
— Demokritos
***************************************
Aurinkoisen lämmintä ja ihanan kesäistä viikonloppua sinulle hyvä puutarhaystäväni! Otetaan rennosti, nautitaan alkaneesta kesästä eikä stressata turhia.
Toivottaa ja ehdottaa
Puutarhurisi
Juha