Raparperin makuiset terveiset täältä puutarhalta.
Raparperipiirakkaa, päälle jäätelöä ja kuppi kaffetta, ah ei sen parempaa olla voi. Ja kun jääkaappikylmää raparperimehua saa juodakseen kasvihuoneella hikoilun jälkeen, niin on kuin uusi ihminen. Kyllä jokaisessa pihassa kuuluisi yksi raparperi olla, että saa näistä herkuista tehtyä suoraan puutarhasta pataan tyylillä sitä mukaa kun maistuu ja haluaa.
Sateita ei vain tänne kuulu eikä näy. Muutama hassu pisara on tullut, mutta nyt alkaa pellot jo hätää kärsiä. Puutarhaa on toki helppo kastella ja hoitaa, mutta peltojen puolesta on murheinen mieli, kun vettä ei tule. Eikä tuo sää ennustus näytä lupailevan vettä ensiviikollekaan, jollei joku yllätys kuuro sattuisi tulemaan. Toivotaan parasta. :)
Aamusta heti tuli katkottua vielä muutama kukkineen tulppaanin siemenkota pois. Näin niiden sipulit saavat uudistua ja kukkia sitten taas upeasti ensi kesänä.
VENÄHTIKÖ SINUNKIN ORVOKIT HELTEESSÄ? Ei hätää, sakset käteen ja kohta kukkii taas.
Nuo kovat helteet saivat orvokit venymään ja rojahtelemaan pitkin pituuttaan. En heitä niitä pois, vaan leikkaan ne n. 5 cm korkeudelta poikki ja n. kolmen-neljän viikon kuluttua ne kukkivat taas iloisesti. Leikatut varret laitan maljakoon ilahduttamaan kesäpöytää.
MIKÄ ERO TARHAORVOKILLA JA SARVIORVOKILLA? KURKISTETAANKO HIUKAN ORVOKKIEN MAAILMAAN SYVEMMIN?
Tuosta tuli mieleeni, että vaikka orvokit ovat meille kaikille tuttuja, niin tiesitkö niistä jo ihan kaiken? Minä en, mutta nämä minä nyt jo tiedän. :)
- Keväällä myytävät orvokit kylvetään meillä puutarhalla viimeistään tammikuussa
- Kotipuutarhurin kannattaa kylvää ne syksyllä, jolloin ne talvehtivat maassa ja kukkivat seuraavana keväänä
- Orvokkien suvussa on n. 500 eri lajia ja luonnonvaraisenakin niitä esiintyy Suomessa 17 lajia
- Niistä viisi on luokiteltu uhanalaisiksi: luhtaorvokki, mäkiorvokki, pahtahietaorvokki, pyökkiorvokki ja rantaorvokki.
- Orvokit kestävät pakkasia hyvin, jopa useamman asteen pakkasia vioittumatta.
- Ruukuissa ja amppeleissa kasvavat orvokit suosittelen kastelemaan alakautta, upottamalla ne vatiin / ämpäriin vartiksi.
- maassa kasvavana se menestyy melkein millaisissa valo-olosuhteissa vain.
- kestää paremmin kuivuutta, kuin liiallista märkyyttä. Liika kastelu voi tuhota juuret.
- Tasainen lannoitus kasvukaudella takaa jatkuvan ja komean kukinnon
- Kuihtuneet kukat kannattaa nyppiä pois. Se lisää kukkien määrää huimasti.
- Kukkia käytetään koristamaan kakkuja ja jälkiruokia, niitä voi myös syödä.
- Englannissa niitä on tarjoiltu sokerihuurrutettuina teekutsuilla.
- Useimpien orvokkilajien kukat ovat väriltään violetteja. Violetti-sana juontuukin ranskankielisestä orvokkia tarkoittavasta sanasta violette.
- Tuoksuorvokeista saadaan eteeristä öljyä, jota käytetään hajusteena ja mm. eräiden liköörien mausteena.
- Tarhaorvokin historia ulottuu 1500-luvun jälkipuoliskolle Elisabeth I:n aikaan. Englantilaiset kehittivät nummilla kasvavista suurikokoisista keto-orvokeista erilaisia muunnoksia.
- Nykyisin tunnetun tarhaorvokin alkumuodot jalostettiin 1800-luvun puolivälissä Ranskassa.
Aika mielenkiintoista eikö vain? Itseäni ainakin aina kiehtoo eri kasvien tarinat ja niiden historia, jolloin itse kasvi ikään kuin herää eloon ja on enemmän kuin kukka jolla on nimi. Pitäisiköhän joskus oikein kirjoittaa näitä enempikin, vaikka kirjan muotoon? No ainakin sinulle voin näitä kirjoitella aina silloin tällöin perjantaisin. :)
Niin tosiaan, se tarha- ja sarviorvokin ero:
Tarhaorvokin (Viola x wittrockiana) korkeus on noin 20 30 cm, riippuvien lajikkeiden versot kasvavat vielä pidemmiksi. Kukkien värivalikoima on laaja ja kukan halkaisija on tyypillisesti 3 8 cm. Kasvi viihtyy aurinkoisella tai puolivarjoisella kasvupaikalla. Tarhaorvokki on kaksivuotinen, se kukkii kylvämistä seuraavan kylmän kauden jälkeen. Laji on jalostettu risteyttämällä hybridejä keto-orvokkeja ja muita orvokkilajeja. Tarhaorvokista on saatavana pieni- ja suurikukkaisia sekä pystykasvuisia ja riippuvia lajikkeita. Tarhaorvokki on erityisen suosittu kevään kukka, sillä se kestää jopa pienet yöpakkaset.
Sarviorvokki (Viola cornuta) on monivuotinen kasvi, joka kukkii toukokuusta syyskuuhun ja viihtyy ravinteikkaassa multa- tai hiekkamaassa. Se pitää varjosta, mutta kasvaa myös aurinkoisessa paikassa ja ei kestä paahdetta, mutta sietää kuivuutta tarhaorvokkia paremmin. Kasvin korkeus on 15 30 cm ja kukkien halkaisija 2 4 cm. Sarviorvokilla on soikeat ja alapinnaltaan harvakarvaiset lehdet. 
NORJANANGERVON PIKAKUKINTA, SIISTITÄÄN NYT KESÄ KUNTOON
Norjanangervot kukkivat myös tuossa helteiden aikana hetkessä itsensä loppuun. Pensaasta saat siistin näköisen koko kesäksi, kun leikkaat kukkineet kukkavarret pois. Se kukkii kyllä ensikesänä taas uusilla versoilla, joten emme menetä kukintaa, kun leikataan nyt.
PIONIT JA MUURAHAISET, HYVÄ YHDISTELMÄ
Ihan vain muistutuksena, että nyt kun pionit aloittelevat kukintaa niiden nupuissa mahdollisesti häärivät muurahaiset on vain hyvä juttu. Ne on kuin pieniä talonmiehiä puhdistuspuuhissa ja tekee kukille vain hyvää. Ei siis häädetä niitä pois vaan päinvastoin ollaan iloisia,jos niitä on.
Vaan mikä se tämä on? No sen verran voin paljastaa, että tässä on erittäin lupaavalle näyttävä testi ihan uudesta orvokista ja tavasta kasvattaa sitä. Japanilainen orvokki jalostaja otti keväällä yhteyttä ja pääsin ainoana suomalaisena puutarhana näitä testaamaan ja jos kaikki sujuu niin kuin pitääkin, niin ensi keväänä minulla on esitellä sinulle jotain todella uutta orvokkirintamalla. ;)
ONKO SINULLA VANHOJA PIONEJA TAI RASKEJA?
Luke eli Luonnonvarakeskus on kiinnostunut keräämään tietoa ja aineistoa vanhoista Pioneista ja Raskeista ( Raskihan on siis vanha leipäjuuri jota on vaalittu ja pidetty hengissä sukupolvelta toiselle leipätiinussa). Mikäli Sinulla on tietoa tai kenties jopa itsellä näistä jompaakumpaa, niin tee palvelus ja ilmoita siitä Luonnonvarakeskukselle.
ps. tuo on kyllä ihan mielenkiintoinen artikkeli lukea muutenkin, vaikka ei noita olisikaan. Sielläkin avautuu hiukan verhoa vanhojen Pionien ja leipäperinteen taakse.
JÄTTILUMME KUKKI, JA SILLOIN KUN SE ITSE HALUSI :)
Viikolla oli iso juttu siitä, kuinka tuo Jättilumme ei ensin kukkinutkaan kun kaikki odotti ja valvoi. Se kukkikin sitten seuraavana yönä ja aamun aikainen puutarhuri pääsi tämän ihanuuden näkemään. Minusta ihan mahtavaa, kun luonto toimii niin kuin toimii, eikä me sitä voida määräillä. Auttaa toki aina voidaan, mutta ei määrätä. :)
TOMAATILLE KALKKIA, ETTEI TULE MÄTÄPÄITÄ JA VOIMAA MUUTENKIN
Tuosta en ole tainnut muistaa vielä mainita, että nyt etenkin kun ensimmäiset tomaatit alkavat valmistua ja helle on vaatinut paljon kastelua. Runsas kastelu tarkoittaa myös, että ravintoa on hävinnyt kasteluveden mukana. Näin ollen etenkin kalkkia olisi hyvä antaa tomaateille lisää. Se ehkäisee tomaatin mätäpäitä niin kuin moni asian ilmaisee. Näin alkukaudesta sitä harvemmin esiintyy, mutta hyvä on varautua jo nyt kun pääsatokausi lähenee. Yksi helpompia tapoja hoitaa asia on laittaa kananmunankuoria mullan sekaan. Sieltä kalkki liukenee hiljalleen pitkin kesää niille. Pari-kolme munankuorta / taimi riittää yleensä hyvin. Typen tarpeesta on hyvä pitää myös huoli. esim. veteen liotettua kanankakkarakeilla. Jos lehdet alkaa mennä vaalean vihreiksi, niin silloin viimeistään.
TANHUPALLON KARVAMADOT LOPPUI
Tanhupallon karvamato kissanhännät loppuivat tosiaan ihan kesken enkä valitettavasti saa niitä kasvatettua niitä tälle kesälle enää. Ensikeväälle kasvatan niitä sitten taas. :)
ARJAN TERVEISET JA TOIVE
Arja kirjoitteli ja pyysi uusintaa.
Hei puutarhuri-Juha
Kiitos perjantaiposteistasi, niistä on aina iloa ja hyötyä.
Erikoiskiitos turvavihjeistä, joita viestit usein sisältävät. Annoit joskus linkin, josta voi tulostaa ohjeita riistaonnettomuuden sattuessa. Tulostin ohjeen sisältämän merkin ja pidin sitä autossa. Viime tiistaina sitä tarvittiin. Rysäytimme Varsinais-Suomessa peuran kanssa yhteen. Auto kärsi peltivaurioita, kuski ja apukuski henkisiä. Siinä pelästyksissä oli hyvä lukea ohjeista, mitä pitää tehdä, toki soitimme heti 112:een.
Nyt taitaa olla sellaista aikaa, että varsinkin peurat loikkivat miten sattuu. Voisitko laittaa riistaeläinonnettomuuslinkin uudelleen perjantaipostiin. Siitä oli ainakin meille valtavasti apua.
Hyvää ja kukkivaa kesää Sinulle ja puutarhan kaksi- ja nelijalkaiselle väelle!
Terveisin Arja Pertunmaalta
Kiitos Arjalle kiitoksista ja oli todella hienoa kuulla, ettei kenellekään käynyt pahemmin. Peltiä saa aina uutta. Ja ihan noiden loukkaantuneiden eläimien vuoksi olisi erittäin tärkeää, että onnettomuuspaikka löytyisi mahdollisimman hyvin ja asiansa osaavat koirat ja SRVA henkilöt saisivat työnsä tehtyä.
Tulostathan sinäkin tuon autoosi. Se on Suomeksi, Ruotsiksi, Englanniksi ja Venäjäksi.
Kiitos jo etukäteen etenkin noiden loukkaantuneiden eläinten puolesta.
Niin ja soitahan hätäpuhelun aina siitä SUOMI
112 sovelluksesta. Sieltä paikkasi tallentuu aina niin, että pelastusviranomaiset löytävät paikalle, olit sitten kaupunginkeskustassa tai kivennavalla. Tuo on sellainen sovellus, jonka soisin kyllä löytyvän jokaisesta
puhelimesta, jo ihan omankin turvallisuuden vuoksi. 
Vaan nyt lähden syömään palan raparperipiirakkaa ja juomaan kupin kaffetta. Sitten kasvihuoneelle istutuspuuhiin ja illalla mennään Soman kanssa ihastelemaan kesäiltoja. Eilen illalla ainakin oli niin upean punainen taivaanranta kuin vain olla voi ja niityt täynnä kesäntuoksuja.
Ja huomenna mennään juhlimaan meidän omaa Kannusjärven kylää, kun meidät on valittu vuoden Kymenlaaksolaiseksi kyläksi 2018! Vaikkei tämä iso kylä olekaan, niin sitäkin elinvoimaisempi ja ennen kaikkea talkoohenkinen ja yhteen hiileen puhaltava kylä. Joka pitää huolen toisistaan ja yhteistä asioista. Täällä toimii hienosti se Pölösen Markun lanseeraama ”miä tuun henki. Eli jos joku apua pyytää, niin heti vastataan että miä tuun ja taas hommat pelaa. Oli sitten satanut lunta tien täydeltä, ei lähde auto käyntiin tai perunamaa tarvitsisi kääntöapua, jne. On tämä hieno kylä elää, asua ja yrittää. Oikeastaanhan se on nämä ihmiset, jotka tekee kylästämme näin hienon ja elinvoimaisen! Vaikka onhan täällä toki komeat maisemat peltoineen, metsineen, järvineen, niin kyllä kylän tekee kyläläiset.
--------------------------------------------
Onni!
Ei onni ole mikään sattuma,
joka valahtaa taivaasta kuin rankkasade kesäpäivänä.
Se tulee ihmisen luo vähitellen, sen mukaisesti,
miten hän suhtautuu elämään ja ympärillä oleviin ihmisiin.
Onni karttuu jyvä jyvältä, osanen täydentää toistaan.
Tsingis Aitmatov
--------------------------------------
Onnellisia hetkiä ja kesäntuoksuja viikonloppuusi täältä upeista Kannusjärven maisemista.
Toivotteleepi
Puutarhurisi
Juha