Heleän ihanaa huhtikuista huomenta täältä puutarhalta!
Kyllä nyt puutarhuria hymyilyttää nämä aamut ja päivät. Aurinko nousee taas pilvettömälle taivaalle ja vaikka lumet häviää silmissä, niin vielä aamuhangelle pääsee kippurahäntien kanssa ulkoilemaan. Illalla hanki ei enää kanna, mutta näin aamusta kyllä. Tosin tätä menoa kun lumet sulavat, niin ensiviikolla lunta löytyy enää aurauspenkoista ja pohjoisen puoleisilta rinteiltä.
Nämä metsästä, pihapensaista ja pelloilta kaikuvat lintujen konsertit keväisin on kyllä niin lumoavaa ja kaunista, että paraskin sinfonia jää kyllä kakkoseksi. Ja tuo koko päivälle hyvän fiiliksen, etten halua edes radiota kuunnella.
Ja voi pojat miten hyvää tuo aurinko tekee kasvihuoneen kasveille. Kaikki taimet suorastaan uhkuvat kasvua ja voimaa. Katso nyt vaikka näitä Vuorikärhö Rubensin,Ananaskirsikan, Enkelisiipi Villakon ja verenpisaran taimia. Hirmu kasvu päällä ja oikein uhkuvat päästä uusiin purkkeihin ja koteihin kasvamaan. Ja ihan pian pääsevätkin. :)
Ananaskirsikka
Vuorikärhö 'Rubens'
Villakko 'Enkelisiipi'
Verenpisara
Muuttoreissultaan palaavien lintujen määrä ja kirjo on ollut viikolla valtava. Oli jopa niin isoja parvia, että sääsatelliittien kuvissa näkyi kuin saderintama olisi lähestynyt, mutta olikin muuttolintujen parvia. Kieli pitkälläni täällä odotan, että ensimmäiset leskenlehdet ilmestyisivät, mutta sen verran paljon tuota lunta talvenaikana kertyi, ettei ihan vielä ole nousseet. Ensiviikolla varmaan jo ilahduttavat. Uskon niin.
JA NYT MUUTEN ALKOI LESKENLEHDEN HOROSKOOPPI AIKA
Kuin kevään tulon tietäen, alkaa leskenlehden horoskooppi aika tänään.
Leskenlehti 5.4. - 2.5.
Leskenlehti on vaatimaton ja itse asiassa varsin mitättömän näköinen kukka. Kuitenkin kaikki huomaavat sen. Samoin on leskenlehti-ihmisten laita, he säteilevät hyvää tuulta ja ilahduttavat läsnäolollaan muita. He tuntevat hyvin itsensä, hyväksyvät virheensä ja ovat siksi muiden mielestä välillä hätkähdyttävänkin avoimia kertoessaan itsestään. Leskenlehti ei pelkää olla seuran keskipisteenä ja on muutenkin mielellään esillä. Leskenlehti-ihmistä on helppo lähestyä ja hänestä saa nopeasti hyvän, luotettavan ystävän. Rönsyilevä ja utelias luonne esiintymishalun yhteydessä johtaa kuitenkin siihen, etteivät kaikki pidä leskenlehdestä. Siksi leskenlehti viihtyy parhaiten kaltaistensa joukossa. Lyhytjänteisyys ja pintapuolisuus ovat leskenlehdelle ominaisia piirteitä ja siksi hän nauttii töistä, joista tulee nopeasti valmista ja joiden tulokset näkyvät kunnolla. Kärsivällisyys on hyve, jota leskenlehden on opeteltava koko elämänsä. Leskenlehdellä on kaksi lähes kokonaan toisistaan poikkeavaa elämää. Alkuvaiheessa (kukkiessaan) se on sirkeä ja näkyvä. Aikuistuessaan leskenlehtipersoona tekee saman kuin nimikkokasvinsakin; vaihtaa luonnetta. Leskenlehti kasvattaa valtavat tummanvihreät lehdet. Leskenlehti-ihminen saattaa aloittaa aikuisiässä uudelleen opinnot, vaihtaa ammattia, muuttaa asumaan maalle tai muuten "vetäytyä" omien suojalehtiensä varjoon. Jos leskenlehti solmii avioliiton nuorena, toimii se parhaiten toisen leskenlehti-ihmisen kanssa. Yhdessä kasvaminen ja muuttuminen lujittaa liittoa vuosien mittaan.
KIITOS KIITOKSISTA – PIONIT HURJAN SUOSITTUJA
Kiitos kovasti niistä kiitoksista, joita tuli paljon, kun Pioneita sai nyt hankkia myös erikseen väreittäin ja edullisesti 5 kpl pakkauksissa myös… ;)
Pionitarjouksen lupasin pitää niin kauan kuin isoja juurakoita vain riittää.
EIKÖHÄN LAITETA RAIRUOHOT ITÄMÄÄN
Eiköhän laiteta tänä viikonloppuna rairuohot itämään. Ovat sitten komeassa kunnossa, kun on pääsiäinen. Eihän tuohon pääsiäiseen ole kuin pariviikkoa enää. Tunnustan muuten olevan niin perinteinen, että rairuohoa pääsiäiseksi kasvatan. Vaikka onhan niitä vaihtoehtojakin (vehnää, ohraa, maissia, hernettä, vihanneskrassia, jne.) olemassa, mutta niitä on ihan kiva kasvatella ja syödä muulloin. Jotenkin se vain tuo perinteinen rairuoho kuuluu minun pääsiäiseeni :)
AURINKO LÄMMITTÄÄ, YÖT PAKKASELLA, ENTÄPÄ JUURET? SUOJAT POIS VAI VIELÄ PAIKOILLAAN?
Nämä onkin nyt ajankohtaisia mietteitä, joita joudutaan pohtimaan ja eri olosuhteiden mukaan toimimaan. Itse tykkään pitää suojat paikoillaan ja ainoastaan huolehtimaan, että ilma vaihtuu kankaan alla, niin kauan kunnes kovimmat pakkaset alkavat olla öisin ohi ja maa on juurelta sulaa. En ollenkaan kaihda auttaa tässä asiassa kasveja ja kannankin niiden juurille haaleaa vettä kastelukannullisen jos toisenkin. Näin maa sulaa varmasti ja kasvit saavat vettä haihduttamisen tilalle. Näin ne ei suotta kuivu auringossa.
Oletko suojannut kasveja turpeella syksyllä? Ihan hyvä, mutta nyt ne olisi hyvä korjata pois sitä mukaa kun ne esille lumen alta tulevat. Tuo talvehtimisturve on hyvä talvisuoja, mutta se eristää tehokkaasti myös maan lämpenemisen ja kastumisen.
HARAVOIDA VAI EI?
Tämä aihe on ollut taas kovasti esillä ja tuntuu, että välillä saa jo vähän fanaattisiakin piirteitä, kun joku omaa näkökantaansa puolustaa. Minulta tätä on myös kysytty ja minulla on siihen sellainen vähän leppoisampi näkökanta. Eli en käytännössä haravoi nurmikkoa, vaikka haravoimalla se alkaisi vihertämään nopeammin, vaan annan sen nousta ajastaan. Syksyllä matalaksi ajettu ja silputtu ruoho häviää maahan hyvin nopeasti ja samalla myös ruokkii maaperää. Jos kaikki ruohosilppu tulisi haravoitua aina pois, niin maa köyhtyisi joka vuosi. Toki kesällä otan ruohosilppua talteen viherkatteeksi, mutta se on sitten jo eri asia. Se mitä taas haravoin on nuo kukkapenkit ja istutukset. Sieltä korjailen ja siistin niitä jo näin heti keväästä alkaen. Mutta ei minulla tosiaan tuo harava hirveästi kädessä viihdy muuten. Aikalailla annan luonnon hoitaa nämä asiat.
RYTÖ VAI PERHOSPARATIISI (vai molemmat?)
Toinen asia mitä viikolla minulta kyseltiin oli tämä nyt paljon puhetta aiheuttanut ”oma rytö kuuluu jokaiselle pihalle” aihe. Eli siinä on kehotettu jokaiselle pihalle jättämään jokin nurkka / alue hoitamatta, jolloin siitä tulee hyvä paikka mm. pölyttäjille. Minusta tuo aihe on taas niitä, ettei se ihan noin mustavalkoinen asia ole. Maailmaa tuskin pelastetaan jättämällä joku nurkka pihasta hoitamatta. Toki siinä varmasti viihtyy pölyttäjät ja muut, mutta kyllä ne viihtyy muuallakin, missä vain kasveja ja suojaa on. Itse näkisin, että sana ”rytö” kuulostaa vähän sille, että sinne on sitten kipattu kaikki muukin roju pihasta ja ei se nyt oikein ole sen tarkoitus. Minulla on ainakin ihan luonnostaan tuollaisia enempi luonnontilaan jätettyjä kohtia pitkin pihaa ja puutarhaa ihan luonnostaan, ei minun tarvitse erillistä ”rytöä” perustaa. Itse uskon, että tässäkin meillä sinun kanssa ihan tavallinen tervejärki ja hyvä yhteys luontoon riittää näkemään jokaisen pihapiiriin parhaat ratkaisut ilman mitään erillistä ”trendirytöä”.
Perhosparatiisin, vaikka pienenkin, perustaminen olisi minusta paljon parempi ajatus levittää ja suositella. Onhan se paljon kivempi katsella itsekin kun perhoset viihtyvät pihapiirissä. Erilaiset kasvithan ne houkuttelevat perhoset ja pölyttäjät ja saavat ne viihtymään, ei nuo ”rydöt” niinkään.
Yhdessä sittenkin paras? Minusta parasta ja luonnollisinta on, että pihassani kasvaa perhosia ilahduttavia kasveja ( kivoja myös omalle silmälle) ja sitten tontin reunoilla jaa lähialueella on sopivasti alueita (rytöjä?), joita ei ole liikaa hoidettu. Näissä mm. perhosten toukat ovat turvassa ja saavat kehittyä parhaiten. Tämä minun ajatus on siis kuin suora kopio luonnonniitystä. Siellähän nuo perhoset aina parhaiten viihtyy ja lisääntyy, eikö vain? Helppoa nämä asiat on oivaltaa, kun annetaan luonnon meitä hiukan opastaa. :)
PIENI PERHOSPARATIISI MAHTUU SINUNKIN PIHAASI
Eikö vain mahdukin? Minä ainakin haluan uskoa ja toivonkin, että mahtuu. Ihan perhosten ja alati hupenevien pölyttäjienkin takia. Uskon ja tiedän, että pienillä puroilla saadaan taas iso virta aikaan.
Minä nimittäin kokosin tämmöisen ”pienen perhosparatiisin” ihan sitä ajatellen ja haaveeni on, että tämmöisiä pikkukeitaita löytyisi joka pihasta.
Jos ajattelet samoin, niin se on mahdollista jo tälle kesälle. Olen nimittäin koonnut valmiin ”Pienen Perhosparatiisi” lajitelman monivuotista kukista (punatähkiä, syysleimuja, tarhapunahattua, tädykettä) eli lajikkeita mitä perhoset suorastaan rakastavat.
Kasveja on 10 kpl ja ne voit istuttaa joko samaan ryhmään tai erikseen. Nämä kaikki viihtyvät ja kasvavat myös ruukkuihin istutettuina, joten saat perhoset vaikka omalle terassille ilahduttamaan.
KUU KÄÄNTYY TÄNÄÄN OTOLLISEKSI KYLVÖ JA ISTUTUSTÖILLE
Niin kuin varmaan huomasitkin jo, niin tänään on ”mustankuun” eli uuden kuun syntymisen päivä. Tästä alkaa nyt siis otollisen hyvät ajat istuttaa ja kylvää. Ja minähän istuttelen ja laitan täällä myös taimia kasvamaan, joten hyvään kasvurytmiin tulevat nämäkin taimet. Ne pääsevät hyvään rytmiin, niin jatkokasvatuskin sujuu sitten samaa tahtia, kodista riippumatta. :)
Ja jos leikkauksia olit ajatellut tehdä, niin tämä viikonloppu olisi aika hyvä hetki tehdä ne nyt tai sitten odotella rauhassa vielä muutaman viikon päähän.
PAJUAITATARPEITA, LEIKKAUS VINKKI AUTTAA ISTUTTAJAA
Pajuista tehtävät aidat, suojanteet, kuvaus/luonnon tarkkailu paikat, pienet majat, jne. ovat nykyään suosittuja. Onhan se paljon parempi ja luonnollisempi tehdä ja kasvattaa kuin ostaa rottingista tai muovista tehtyjä ja muualta maailmasta tuotuja. Nyt olisi siis hyvä aika käydä keräämässä pistokastarpeet, jotka sitten vain tökitään suoraan kasvupaikalle. Pajut on niin varmoja ja helppoja juurtumaan, että riittää kun laittaa ne vain oikeinpäin maahan. Ja tähän taas auttaa leikkausvaiheessa tehty ”muistisääntö”. Eli leikkaan aina tuon pistokkaan alapään vinoksi ( helpompi työntää maahan) jayläpään suoraksi. Näin näen heti, että kumminpäin tapin maahan työnnän. Teentapeista yleensä n. 30 cm pitkiä ja yläpään leikkaan n. sentin verran silmun yläpuolelta poikki. Istuttaessa painan tapit n. 10 cm syvyyteen. Jos paikka on vähänkin kostea, niin muuta ei tarvi tehdä, varmasti lähtee kasvuun. Kuivemmassa paikassa on hyvä kastella muutaman viikon ajan. Istutustappeja voit ja kannattakin leikata jo nyt ja sitten vain kääräiset ne muovipussin sisään ja laitat johonkin viileään paikkaan odottamaan maahan laittamista. Heti kun maa on sulaa, niin painelet vain tapit maahan ja kohta kasvaa. :) Jos esim. köynnöksille, herneille jne. haluat pajusta rakentaa kasvamatonta aitaa, niin ne tarpeet kannattaa eritoten kerätä nyt, ennen kuin lehdet tulevat niihin. Nekin pysyvät notkeina kääriä, kun kietaiset ne muovin sisään ja viileään. Minulla taitaa olla näitä punoksia nyt jo niin paljon, että tänä keväänä jätän väliin. Vaikka voihan se olla, että tulee jokin inspiraatio taas, eikä malta olla jotain pikkupätkää olla tekemättä. Vaikka ristikkoaita herneille edes… ;)
HOPEAN HOHTOA, AINA YHTÄ ELEGANTTIA, TYYLIKÄSTÄ ja HELPPOHOITOISTA
Viimeviikolla kun kirjoittelin tuosta Enkelinsiipi Villakosta ja siitä miten ihana ajatus on kasvattaa sitä myös haudalle, sain toiveita esitellä muitakin ”hopean hohtoisia” kasvejani. Ja kyllähän se totta on, että nuo hopeanhohtoiset kasvit ovat kyllä aina hyvä valinta. Oli ne sitten yhdessä muiden kanssa, tuomassa rauhallisuutta, selkeyttä ja tyylikkyyttä tai ihan omana itsenään – ne ovat aina tyylikäs ja varma valinta. Ja ovat myös äärimmäisen helppohoitoisia. Mutta mitäpä näistä enempää jaarittelemaan, tässä nämä minun hopeanhohtoiset:
Vaan nyt lähden tuonne kasvihuoneelle puuhastelemaan ja nauttimaan ehkä kaikkein ihanimmasta vuodenajasta, minkä puutarhuri voi kokea. Kasvunihmeen ja luonnonheräämisen aika. Illalla sitten taas kippurahäntien kanssa mennään katselemaan ja kuuntelemaan kuinka kevät ja sen asukit heräilevät luontoon tuolla metsikössä ja pelloilla. Sielläkin tapahtuu nyt niin paljon, että ei meinaa malttaa nukkumaan käydä.
Ja hiukan tetejä ja orvokkeja tuli ikkunalaudalle laitettua näin ihanien ilmojen iloksi. Nämä kestää mukavasti pieniä pakkasiakin, mutta jos kovempia ( yli – 5 asteen) on luvassa, niin sitten nostan kyllä laatikot eteisen puolelle, ihan varoiksi.
Mitä parahinta viikonloppua sinulle hyvä ystäväni.
Toivottaa auringon kanssa kilpaa säteilevä
Puutarhurisi
Juha