AURINKOISTA PAKKASPÄIVÄÄ PUUTARHALTA
”Lunta tulvillaan, on raikas talvisää...” Nämä tutut laulun alkusanat sopivat tähän aurinkoiseen pakkaspäivään kuin nakutettu.
Juha on reissun päällä, joten tänään postin kirjoittaminen on toimistopuutarhureiden vastuulla.
Viikko on ollut kovin lumisateinen ja lumilapioa ja -kolaa on saanut ulkoiluttaa riitämiin. Hyötyliikuntaa parhaimmillaan. Tänään, aivan kuin viikonlopun kunniaksi taivas on kirkkaan sininen ja aurinko paistaa, ei tietoakaan edellispäivien lumipyryistä. Pakkanen likimain paukkuu nurkissa, mittari kun näytti -16 astetta. Tällaiset pakkaslukemat saa etelän kasvatin jo vilusta värisemään ja pipon kiskomaan entistäkin syvemmälle päähän.
PUUTARHASSA TAMMIKUUSSA
Puutarhassa on tammikuussa kovin hiljaista. Vaikka valon määrä onkin lisääntynyt huimasti sitten joulun, ei sitä kuitenkaan ole vielä niin paljoa, että saattaisimme toden teolla alkaa kylvötöihin tai pistokkaiden ottamiseen. Mullanvaihtoonkaan ei tässä vaiheesssa vielä kannata ryhtyä. Poikkeuksiakin toki on kylvöjen suhteen, joten jos viherpeukaloita kovin syyhyttää, voi ensimmäisenä multaan jo näin tammikuulla upottaa chilin siemeniä, samoin orvokit ja pelargonit voi jo kylvää.
Puutarhasuunnittelua
Vaikka sormia ei vielä kannatakaan upottaa multaan, niin nyt on oiva aika suunnittelulle. Ellet ole vielä aloittanut suunnittelutöitä, nyt kannattaa istahtaa mukavasti nojatuoliin, ottaa esille ruutupaperia ja lyijykynä ja alkaa hahmottelemaan kukkapenkkejä, kasvimaata, terassia ja parveketta, mitä sinne tulevana kesänä laittaisikaan. Eikös sitä niin sanota, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
Vanhat valokuvat on hyvä etsiä myös käsille ja katsella sieltä vinkkejä ja muistella, mikä olikaan se kaunis kukka, joka viihtyi parvekkeellani/puutarhassani mainiosti. Olisikohan siitä tullut uutta lajiketta, jota voisi kokeilla uusin sävyin. Myös puutarhakirjat ja -lehdet kannattaa etsiä käsiin, saisiko sieltä jotakin uutta vinkkiä omaan puutarhaan. Mikäli kotoa ei kirjallisuutta löydy, retki kirjaston puutarhakirjahyllylle on myös oiva idea.
Puutarhurointi on siitä mielenkiintoista, että oikeastaan milloinkaan puutarha ei ole valmis, vaan aina löytyy jotakin tekemistä ja aina löytyy uusia kasveja, joita kokeilla. Ei ole häpeä pysyä turvallisissa ja hyviksi havatuissa kasveissa, oli kyse sitten hyöty- tai koristekasveista, mutta sen verran pitää olla kokeilunhalua ja uteliaisuutta, että pitäähän sitä ainakin yksi uusi kasvi ottaa kokeiluun tulevallekin kesälle. Se voi olla esim. kasvimaan reunalla kukoistava latva-artisokka tai vaikka sitten parvekekasvattajalla rivi porkkanaa kokeeksi kasvatussäkissä. Kokeillaan jotakin, jota emme ole aiempaa kokeilleet. Vain kokeilemalla se selviää, minkä kasvattaminen kannattaa, minkä ei.
Jos puutarhastasi löytyy alppiruusuja ja havukasveja, kannattaa nyt jo kääntää katse kohti kevätaurinkoa, ahavatuulia ja kevätsuojia. Aurinko voi porottaa helmikuulla jo sen verran lämpimästi, että suojat saattavat olla tarpeen. Suojana voit käyttää erilaisia varjostuskankaita tai vaikka sitten vain havuja. Kunhan pidät huolen, että suoja on riittävän tilava, ettei se olemassa olollaan pääse vioittamaan versoja.
Miksi ikivihreille kasveille sitten laitetaan suojia? Yksinkertaisesti siksi, että auringon lämmittäessä kasvit alkavat haihduttaa ja koska maa on jäässä, ne eivät saa maasta vettä haihdutetun tilalle ja näin ollen kasvit ottavat ja kuivettuvat. Suojataan siis kasveja auringon lämmöltä ja kevätahavilta, aina sinne asti, kunnes kasvit saavat juuristollaan maasta vettä käyttöönsä.
Tarkistetaan samalla myös hedelmäpuiden mahdolliset suojaverkot. Lumen pinta on korkealla, joten jänikset yltävät herkästi yli verkon ja pääsevät herkuttelemaan tuoreilla hedelmäpuiden oksilla. Kierretään siis verkkojen ympäri ja tallotaan lumi matalaksi suojaverkkojen ympäriltä, niin jänisten kurkottelu kohti puiden latvustoja vaikeutuu.
Pikkulinnut on hyvä pitää myös mielessä näin syvimpään talviaikaan. Vaikka talitintit alkavatkin hiljalleen vienosti viserrellä, ei heillä luonnossa ole vielä ruokaa tarjolla vaan he tulevat mieluusti valmiille tarjottimelle. Mikäli olet aloittanut ruokinnan syksyllä, muistathan tarkistaa säännöllisesti, että lintulaudalta löytyy evästä riittävästi.
SIPULIVIIKKO
Ensi viikolla vietämme sipuliviikkoa. Tästä syystä keskitymmekin nyt suuresti tähän maan mainioon kasvikseen, joka kaikessa maukkaudessaan jakaa monen mielipiteen. Toiset ovat suorastaan hulluna sipulin makuun, toiset taas haistavat sipulin kilometrin päähän ja nyrpistelevät nenäänsä.
Sipuleiden (Allium) suku on valtaisa ja siihen kuuluu sekä koriste- että hyötykäyttöön tarkoitettuja sipuleita. Nyt kuitenkin keskitymme syötäviin sipuleihin, sipuliviikon kunniaksi.
Syötäviä sipuleita on viljelty jo vuosituhansien ajan, ensimmäiset dokumentoidut tiedot löytyvät kaukaa vuosituhansien takaa egyptiläisten toimesta. Nykypäivänä sipulit ovat suosituimpia viljelyskasveja ympäri maailman. Myös Suomessa sipulit ovat yksi viljellyimmistä vihanneksista.
Sipulit ovat mitä mainioin ruokien mauste ja lisuke, mutta sen lisäksi ne ovat myös terveellisiä ja ennenkaikkea hyviä flavonoidien ja C-vitamiinien lähteitä. Purjo mm. sisältää runsaasti C- ja A-vitamiinia.
Sipuleille ominainen piirre on sen voimakas maku ja tuoksu, jotka aiheutuvat rikkiyhdisteitä sisältävistä aromaattisista öljyistä. Tämä samainen yhdistelmä saa myös aikaan sen, että sipuli saa niin kovin herkästi itkemään. Keitettäessä tai paistettaessa sipulin maku kuitenkin pehmenee.
Yleisimpiä sipuleita:
Kelta- eli kepasipuli (ruokasipuli) on sipuleistamme yleisin. Niitä on pyöreitä ja littanoita. Keltasipuli on erinomainen raaka-aine keittiössä, se sopii maniosti mausteeksi, lisukkeeksi sekä pääruoka-aineeksi. Kypsyessään keltasipulin maku muuttuu makeahkoksi. Onpa sipulin kuoria käytetty myös lankojen ja kankaiden värjäykseenkin
Punasipuli on keltasipulin punakuorinen muunnos. Se on keltasipulia jonkin verran voimakkaamman makuinen. Punasipuli sopii mainiosti niin salaatteihin, kuin lämpimiinkin ruokiin. Marinoituna punasipulista saa loistavan, kauniin värisen lisukkeen.
Ryvässipuli on keltasipulia hivenen maukkaamman makuinen. Ryvässipuli kasvaa nimensä mukaisesti ryppäinä. Kooltaan ryvässipuli on keltasipulia hivenen pienempi.
Salottisipulia pidetään sipuleista hienostuneimman makuisena ja se onkin ranskalaisen keittiön perusraaka-aine. Sipuli on muodoltaan hivenen epämääräinen ja se lisääntyy sivusipulein. Pitkulaisia salotteja kutsutaan banaanisalottisipuleiksi. Salottisipuli sopii mainiosti esim. pataruokiin.
Hillosipuli on keltasipulin kääpiömuoto, jota käytetään usein säilönnässä. Hillosipuleita näkee usein myös salaateissa ja ne sopivat hyvin myös pataruokiin.
Jättisipuli on keltasipulin jättikokoinen muunnos, joka voi painaa jopa kilon, ylitsekin. Keltasipuliin verrattuna maku on miedompi ja se sopiikin hyvin esim. salaatteihin ohuina siivuina tai vaikka sellaisenaan voileivän päälle.
Hopeasipuli on kepasipulin valkoinen muunnos. Maultaan kepasipulia miedompi hopeasipuli sopii loistavasti esim. salaatteihin.
Purjosipuli on ulkoasultaan muihin sipuleihin verraten poikkeava. Se ei kasvata sipulia vaan sillä on pitkän huiskeat lehdet ja tuppimainen vartalo. Sipuleihin verrattuna purjolla on mieto maku ja se sopiikin niin kylmänä kuin kuumanakin ruokapöytään. Purjon voi käyttää kokonaisuudessaan, niin lehdet kuin tuppimaisen vartalon. Ennen käyttöä purjo on kuitenkin hyvä halkaista ja huuhtoa, sillä lehdet ja vartalo keräävät herkästi multaa uumeniinsa.
Valkosipuli Keltasipulin lisäksi ehkä tunnetuin ja käytetyin sipuli. Valkosipuli muodostuu kynsistä, joita ympäröi silkkipaperin ohut kuori. Valkosipulit ovat voimakastuoksuisia ja aromaattisia. Valkosipulia käytetään lähinnä maustamiseen, mutta toki sitä voi käyttää pääraaka-aineenakin. Miten maukasta onkaan samentinpehmeä valkosipulikeitto paahdetuista valkosipulinkynsistä, marinoidut valkosipulin kynnet tai kokonaisina grillatut valkosipulit. Valkosipulia käytetään myös lääkinnälliseen tarkoitukseen.
Ruohosipuli poikkeaa purjon tavoin muista sipuleista. Ruohosipulit ovat nimensä mukaisesti ruohon kaltaisia pillikkeitä, joita voidaan kerätä jo varhaisesta keväästä lähtien. Ruohosipulin maku on mieto ja usein niitä lisätäänkin silppuna esim. salaatteihin. Kiinanruohosipuli poikkeaa tavan ruohosipulista litteällä lehden muodollaan ja miedolla valkosipulin maullaan.
Sipulin kasvatus
Sipulin kasvatus on helppoa. Sipulia voi kasvattaa valkosipuleita lukuunottamatta siemenistä, mutta yleensä sipulit kuitenkin istutetaan istukkaista eli pikkusipuleista. Sipulit viihtyvät parhaiten multavassa, kalkkipitoisessa maassa lämpimällä kasvupaikalla. Sipulit voidaan istuttaa jo toukokuulla. Poikkeuksena tosin ovat valkosipulit, jotka laitetaan maahan jo syksyllä. Ennen istutusta sipuleita voi halutessaan liottaa kotvasen aikaan vedessä, tämän sanotaan estävän naattihometta. Sipulit istutetaan maahan siten, että sipulin suippo kärki jää hivenen maan pinnan yläpuolelle. Istutuksen jälkeen sipuleita kastellaan säännöllisesti, liian kuiva maa toki haittaa kasvua, mutta voi myös vaikuttaa tulevan sadon makuun. Loppukesästä kastelua vähennetään, jotta lehdet pääsevät ajoissa tuleentumaan.
Sadonkorjuu suoritetaan yleensä elokuulla, siinä vaiheessa, kun naatit ovat alkaneet lakoontua. Laita nostetut sipulit ensin päiväksi muutamaksi kuivahtamaan sateelta suojaisaan paikkaan, tämän jälkeen putsaa sipulit ja vie ne lämpimään kuivamaan. Kun sipulin kaulakin on kuivahtanut, voi naatit kiertää irti. Säilytä sipulit kuivassa ja viileässä paikassa esim. verkkopussissa. Sipulit selviävät myös huoneenlämmössä.
Pienenä vinkkinä: Mikäli haluat leivän päälle tai salaattiin tuoretta vihreää, niin valkosipulin kynsiä kannattaa nyt istuttaa ruukkuihin ja laittaa ikkunalle kasvamaan. Ei mene kauaakaan, kun kynnet alkavat puskea maukkaita versoja. Pidä multa kosteana, mutta älä lotraa märäksi.
Helppo sipulikeitto
Tarvitset:
4 – 5 isoa keltasipulia
muutaman valkosipulin kynnen
reilun litran kasvislientä
oliiviöljyä
timjamia, mustapippuria ja suolaa
halutessasi hiukan hunajaa tai siirappia
Ja näin helppoa se on. Kuori sipulit ja suikaloi ne ohuiksi siivuiksi. Kuori valkosipuli ja hienonna se. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota sipuleita vartin verran, älä kuitenkaan kärvennä niitä. Lisää valkosipulit ja kasvisliemi, hauduta kolmen vartin verran miedolla lämmöllä. Lisää mausteita oman maun mukaan. Halutessasi voit laittaa mukaan vähän hunajaa/siirappia pehmittämään makua. Tarjoile pakkaspäivän lämmikkeenä esim. lämpimien voileipien kera tai ripottele pinnalle juustoraastetta ja krutonkeja.
Mikäli haluat keitosta gourmeeta, lisää joukkoon valkoviiniä tai pieni loraus sherryä. Kuorruta keitto leipäsiivuilla ja juustoraasteella ja gratinoi keitto uunissa, näin saat maukkaan ranskalaisen sipulikeiton.
TULPPAANIT JA ESIKOT
Tulppaanit ja esikot ovat ilmestyneet vihdoin kauppoihin. Ainakin minulle se tarkoittaa sitä, että kevät lähestyy kovaa kyytiä.
Olen kuullut monen sanovan, ettei viitsi ostaa tulppaaneja, ne kun venyvät, eivätkä kestä kauaa. Toki tulppaanit venyvät lämpimässä, se on niiden tapansa, mutta loppujen lopulta, haittaako se, mikäli varret hivenen kaartuvat ja kimppu levittäytyy?
Kun näet tulppaanien suhteen hivenen vaivaa, saat ne kestämään hyvänä helposti viikon, jopa kauemminkin. Kun tuot tulppaanikimpun kotiin, leikkaa varsiin uudet imupinnat terävällä veitsellä ja laita ne käärepaperissaan tunniksi viileään veteen, ennen kuin poistat käärepaperin ja laitat ne maljakkoon. Tällöin tulppaanit imevät uusilla imupinnoillaan vettä ja jämäköityvät käärepaperin suojissa. Käytä tulppaaneille viileää vettä, voit jopa halutessasi laittaa maljakkoon hivenen lunta. Vaihda maljakkoon viileä vesi parin päivän välein, leikkaa varsiin samalla uusi imupinta. Mitä viileämmässä tulppaanit ovat, sen kauemmin ne jaksavat kukoistaa. Lisäaikaa saat niille, kun viet tulppaanimaljakon yön ajaksi viileään.
Esikot viihtyvät myös hivenen viileämmässä huoneilmassa. Ne viihtyvät valoisalla paikalla, mutta eivät kuitenkaan suorassa auringon paahteessa. Kovin lämpimässä niiden kukinta hiipuu joutuin. Kastele esikoita säännöllisesti, mutta älä lotraa. Halutessasi voit silloin tällöin, noin kolmen kastelukerran välein lorauttaa kasteluveteen hivenen lannoitetta. Anna kastelujen välillä mullan pinnan vähän kuivahtaa. Poista kuihtuneet kukat varsineen, tämä edistää uusien nuppujen muodostumista. Mikäli lehdet kellastuvat, voi se johtua joko liiallisesta märkyydestä tai kuivahtamisesta, tarkkaile siis mullan pintaa ja ruukun painoa. Kun kukinta loppuu, ethän heitä esikkoa menemään vaan jatka sen hoitoa, näin voit keväällä istuttaa sen ulos, jossa se tulevaisuudessa jatkaa kasvuaan ja ilahduttaa keväisin kukillaan.
”Jos hymyilet silloin,
kun ketään muita ei ole lähellä,
hymyilet todellakin aidosti”
- Andy Rooney
Aurinkoista viikonloppua sinulle puutarhaystävämme!
Ulkoillaan, suunnitellaan tulevaa kevättä ja ollaan vain ja otetaan rennosti.
Toimistopuutarhuri
Pirre