Verenpisaran istutus ja hoito-ohjeet
Fuchsia
Korkeus: 15-30 cm Istutusväli: 60 cm
Kukinta: kesä-syyskuu
Kasvupaikka: aurinkoinen / puolivarjoinen / varjoinen
Yleistä tietoa
Verenpisarat kuuluu horsmakasvien sukuun, johon kuuluu ainakin sata lajia, lisäksi jalostettuja lajikkeita on useita. Useimmat lajit ovat kotoisin Etelä-Amerikasta, mutta lajeja on myös Meksikosta, Tahitilta sekä Uudesta-Seelannista. Euroopassa verenpisaroita alettiin kasvattaa 1780-luvulla. Monia 1800-luvulla jalostettuja lajikkeita viljellään vielä tänäkin päivänä.
Istutus
Verenpisara istutetaan puolivarjoiseen kasvupaikkaan, mutta viihtyy myös aurinkoisessa ja varjoisalla kasvupaikassa. Mieluummin kuitenkin istutetaan varjoisemmalle kuin paahteiselle paikalle.
Kasvualustaksi sopii ravinteikas, ilmava ja vettä hyvin läpäisevä multa. Multa saa olla myös hieman hapan.
Verenpisara tarvitsee juurillensa paljon tilaa, joten varaudu vaihtamaan ruukku suurempaan tarvittaessa.
Esikasvatettavat taimet on hyvä istuttaa 6-8 cm ruukkuihin taimi,- kylvö,- kookos,- tai kaktusmultaan, ennen amppeleihin istuttamista.
Riippuen lajikkeesta, yhteen 23 cm amppeliin soveltuu istutettavaksi 3-6 taimea. 60 cm parvekelaatikkoon sopii n. 6-8 taimea.
Hoito
Verenpisara on helppohoitoinen kasvi, joka kestää hyvin sadetta. Tosin kovin tuulisella säällä, sen versot saattavat katketa helposti.
Verenpisara voidaan latvota tarvittaessa.
Verenpisaran juurille ei saa jäädä seisomaan vettä. Tästä syystä monet kasvattavatkin verenpisaraa altakasteluamppelissa. Muuten tasainen ja säännöllinen kastelu sekä lannoitus ovat avain onnistumiseen.
Jos kukkasilmut eivät aukea ja lehdet roikkuvat, on aika vaihtaa verenpisara suurempaan ruukkuun.
Talvehtiminen
Voidaan talvehdittaa, mutta verenpisaran lannoitus pitää lopettaa elokuuhun mennessä.
Laita kasvi valoisaan paikkaan ennen pakkasten tuloa. Optimi lämpötila on noin +5-10.
Leikkaa huonot ja vahingoittuneet versot.
Multa pidetään koko talven ajan kosteana, muttei läpimärkänä esim. sumuttelemalla. Multa ei saa päästä kuivumaan.