Lannoitteet

Lannoitteet voidaan jakaa kahteen ryhmään: Kastelulannoite ja rakeiset lannoitteet. 

Kastelulannoite liukenee kasville nopeammin ja rakeinen hitaammin. Kastelulannoitteella lannoitusta voidaan hoitaa tarkemmin, mutta hidasliukoiset rakeiset lannoitteet ovat helpoin tapa säädellä lannoitetta tasaisesta koko kasvukauden ajan. Rakeiset lannoitteet vapauttavat ravinteita jokaisen kastelukerran yhteydessä.

Kasvi saa energiansa valosta, mutta lisäravinteina kasvi tarvitsee kivennäisravinteita, kuten typpeä (N), fosforia (P) ja kaliumia (K). Tästä tulee lannoitteista tuttu merkintä NPK.

Lyhyesti ja yksinkertaistettuna typpi (N) kasvattaa, fosfori (P) kukittaa ja kalium (K) vaikuttaa kukka-aiheiden ja siementen muodostumiseen. Alapuolella on hiukan tarkemmin selitettynä jokaisesta ravinteesta.

N = Typpi

• Kasvien tärkein ravinne ja rakennusaine
• Tarve etenkin keväällä erityisen tärkeä
• Typen avulla kasvit kasvattavat lehdet ja varret ja sitä paremmin pystyvät yhteyttämään.
• Typen puute näkyy yleensä lehtien haileana värityksenä.
• Liika typpi näkyy ensin liian tummanvihreänä värinä lehdissä ja sitten lehtienreunojen ”palamisena”. Tähän auttaa pelkällä vedellä kastelu.
• Yleisohjeena voisi sanoa, että kesäkukille typpeä tarvitaan koko kasvukauden, monivuotisille keväällä ja yrteille ei juurikaan.

P = Fosfori

• Fosforia kasvit tarvitsevat niin kukkien kuin sadonmuodostukseen.
• Sen vähyys näkyy vähäisessä sadossa ja kukkimattomuudessa sekä huonona versomisena.
• Fosforin puutteen näkee yleensä ensimmäiseksi lehdistä. Ne ei ole terveesti vihreitä ja usein myös lehtien reunat alkavat punertua kesken kasvukauden.

K = Kalium

• Kaliumin tehtävää on vähän vaikea rajata mitenkään, koska se on yleistarpeellinen ravinne kasveille. Se pitää kasvit hyväkuntoisina ja paremmin erilaisia olosuhteita sietävinä. Sillä on myös tärkeä osuus kasvin yhteyttämisessä.
• Kaliumin puutos näkyy usein ensimmäisenä lehtien reunojen väri muunnoksena.

KASVIEN LANNOITETARVE VUOSISYKLITTÄIN:

Keväällä annetaan typpipitoista lannoitetta monivuotisille kasveille. Se antaa talvilevosta herääville kasveille voimaa uuteen kasvuun.

Kesällä annetaan kukittavaa lannoitetta, esim. Puutarhan kesä  tai lannoitekävyt ovat hyviä valintoja. Kesäkukille ja muille yksivuotisille kasveille ei tarvitse antaa muuta kuin kesälannoitetta.

Syksyllä syyslannoitetaan vain monivuotisia. Rakeinen syyslannoite annetaan elokuun alkupuolella (esim. Puutarhan Syksyä), kun taas kastelulannoite (esim. TÄMÄ) annetaan pari – kolme kertaa parin viikon välein elokuussa. Kastelulannoite voidaan antaa hiukan myöhemmin, mutta varsinkin tuo hidasliukoinen rakeinen lannoite pitää antaa jo hyvissä ajoin.

Liian myöhään annettu syyslannoite ei auta enää kasvia, koska se ei pysty sitä talvilevossa käyttämään. Tähänkin voidaan verrata ihmistä: Jos viet iltapalaa nukkuvalle ihmiselle, ei se kesken unien herää sitä syömään.

Hyvänä nyrkkisääntönä on, että kesäkukille yhtä lannoitetta, monivuotisille useampaa.

HUOM! Lannoite ei ole ”oikotie onneen”. Liiallinen lannoitus voi olla hyvinkin haitallista kasville. Liiallinen lannoite kasville voi tehdä saman reaktion, minkä liiallinen vesi tekee = Se tukehduttaa juuret eikä kasvi pysty käyttämään ravinteita. Varsinkin kastelulannoitteiden käytössä kannattaa pysyä valmistajan annosteluohjeissa.

Ei siis kannata laittaa ylimääräistä lusikallista lannoitetta kasteluveteen, koska se ei auta kasvia kasvamaan tai kukkimaan enemmän. Tasainen lannoitus ja kastelu ovat kaiken A ja O.